6 viikkoa

Pikkuinen täytti tänään jo 6 viikkoa!
Hurjaa miten aika kuluu ihan huomaamatta, välillä tuntuu että vauva syntyi vasta eilen, välillä taas siltä että hän on ollut täällä aina <3

Päätään hän kannattelee jo hienosti ollessaan sylissä, olkapään yli pitää yrittää kurkkia ja kun itse puoliksi pötköttelee sohvalla niin siinä tykkää sitten masullaan pötkötellä ja ihmetellä maailman menoa <3


Hmm.. Viikolla ei oikeastaan mitään ihmeitä tapahtunut, käytiin kaupoilla lasten kanssa ja aina ne ihmiset jaksaa tuijottaa kysymysmerkkinä kun mä menen tän katraani kanssa keskenäni.
Mähän en ole mikään kovin iso ihminen, 160cm sulka päässä ja näytän kuulemma 17vuotiaalta :D Monesti ne jaksaa tuijottaa kun tulen autosta (farkku-volvo) ulos ja siinä vaiheessa melkein leuka napsahtaa kun esikoinen loikkaa etupenkiltä ja pojat sitten otan takapenkiltä :)

Mutta juu,, vauvalle kävin etsiskelemässä juhlavaatteita ristiäisiä varten ja kahdelle eri reissullehan niidenkin ostaminen sitten meni, ekalla kerralla ostin lappuhaalarit, ihanat <3 ja seuraavana päivänä kävin ostamassa kauluksella varustetun bodyn :) Kyllä nyt kelpaa!
Isommilla onkin jo juhlavaatteet, mies voi laittaa puvun päällensä mutta mitähän hittoa mä taas laitan?! Kai se tarvii sit ens viikko etsiskellä vielä itelle vaatetta niskaan..

Nealle käytiin myös ostamassa pelastusliivit, kävivät perjantaina iskän kanssa ongella :)
Veikka oli sanonu veneen lähdettyä rannasta, että hän haluaa kotiin kun vähän pelottaa, mutta oli se sitten unohtunut kun oli saanu ongen käteen ja alkanu odottamaan kohon uppoamista. Nea onkin käyny veneellä onkimassa aiemminkin, muistaakseni silloin kun Veikka oli ihan pieni ja näin ollen Nean vanhat liivit meni sitten Veikalle.
Veikka olikin ainoa joka sai saaliin, aika ison ahvenen! :) Varmaan maistu naapurin kissalle ;) :D

Eilen käytiin parolassa panssarimuseossa, oli ihan kiva käydä sielläkin, koska ainakaan omien muistikuvieni mukaan en ole siellä aiemmin käynytkään ja lapset oli innoissaan, etenkin siitä yhdestä vaunusta jonka sisään pääsi!
Veikka odotti malttamattomana että hänkin pääsee ohjaamoon kun se oli aina täynnä lapsia ja niin monta kertaa oli sitten siinä käytävä että hän pääsi. Arvatkaa oliko kiva yrittää saada jätkä sieltä sitten pois kun oli aika lähteä kaupan kautta kotiin..

Pari kuvatusta sieltäkin;







Hernekeitothan oli tietenkin ostettava, minä ja neiti syötiin noin puolet annoksistamme ja ukko sai sitten syödä loput, Veikka ei rokasta tykkääkkään, niin hän sitten leikki sen aikaa siinä viereisellä leikkipaikalla. Pieninkin päätti että hänelläkin on nälkä ja näin ollen on sitten pikku-ukkokin ruokittu sotkun teltan alla :D

Kaupan kautta kotiin ja käytiin vielä vuokraamassa kioskilta pari elokuvaakin. Lasten kanssa katsottiin Kaksin karkuteillä ja oli kyllä hyvä elokuva taas, sit olikin vuorossa sauna ja vauvan kylvetys ja sitten lapset nukkuun, miehen kanssa katseltiin vielä Oikeesti aikuiset - komedia ja sai kyllä nauraa sillekkin leffalle :D Suosittelen jos joku ei ole sitä katsonu :) Vauva nukku viimesemmän leffan ajan mun sylissäni ja siitä sit siirryttiin unten maille kainaloon omaan sänkyyn.

Tänään oli taas hyvä päivä ipanoiden olla ulkona ja siellä ne olikin sitten useemman tunnin :) Kun eihän sitä tiedä vaikka huomenna satais taas vettä, niin sitten ei taas ulkoilu ole niin mukavaa.. ainakaan äidin mielestä :D

Tulipa sitten pesastua sauna ja kylppäri, sekä tehtyä loppuun operaatio vessan lattia,, se oli kerrassaan järkyttävä mutta nyt on kunnossa! Voi olla ylpee itestään vaihteeks :P

Jees poks.. Nyt sitten syömään ja tuijottaan Salamaseepraa :)

Maanantai

Menipäs viikonloppu taas nopsasti!

Ja tehtiin? ei mitään :D ?

Lauantaina käytiin kirpparilla koko porukka, pienin ei ollu kauheen innostunu vaan kiukkus koko sen ajan mitä oltiin siellä kirpparilla.
Autolle kun päästiin niin isommat takapenkille, auto käyntiin ja ite pienen kanssa etupenkille syöttöpuuhiin. Ihanan viileetä puhalsi auton räppänöistä, ah, ilmastointi <3
Isäntä joutu sen ajan kärväileen paahteessa ulkona, muuten se olis joutunu sääteleen kuskin penkin itelleen sopivaks jne..
Oli kerrassaan mukava ajella, kun ei tarvinnu kärvistyä autossa, eikä myöskään näin ollen muksut kiukutelleet kuumuudesta :)

Käytiin vetäsemässä roskaruokaa *nam* naamariin ja kaupaan.
Kävipä melkonen mokakin siellä kaupassa sitten..
Katottiin Veikalle siitä parit sortsit ja laitoin ne roikkuun siihen kärryn reunaan, ettei jää sit kaikkien ruokatarvikkeiden alle..
Päästiinpä sit autolle ja ukko alko lastaan kamppeita takaronkkiin ja sit kuulu "nii maksoikko sä nää sortsit?" Voi helkkari :D
Ei muuta kun takas kauppaan ja maksamaan. Sattuuhan näitä :D

Mua tää lähinnä nauratti, Nea tuntu lähinnä siltä että sille iskee kohta paniikki, kun se niitä henkareita roikotti siinä autolla ollessa ja oli heti et "mä tuun kyllä sun mukaan!" Pikkunen <3

Kotimatkalla huitastiin vielä rannalle ja mukulat pääs kastaan talviturkkinsa. Tarvii sanoo että mua ei kyllä olis sinne vielä saanu, sen verran vilposelta tuntu kun kävin nilkkani kastelemassa.
Nea pulikoi niin et vaikutti että vesi olis ollu lämpösempääkin, Veikka meni perässä leuat kalisten "ihanan lämmintä tää vesi" *nauraa* :D

Sai ne ainakin helposti sit myös pois sieltä järvestä, viilensi kuitenkin kuulemma ihan kivasti :)

Mitäs vielä..

Eilen lähdettiin mummolaan yökylään, minä ja lapset, iskä jätettiin kotiin kissan kanssa :)
Nealla oli nimittäin tänään aamulla puheterapia kaupungissa klo 8.15 ja kotoo jos oltais lähdetty niin olis saanu herätä kuudelta ja varata matkaan sen vähintään 20min.. Ja olis pitäny pojatkin napata mukaan, Veikka kun aamusin on ihan töttöröö etenkin aamupalapöydässä ja pienin olis varmasti nostanu metelin..
Nyt tää koko homma kävi kivuttomasti kun pysty jättään pojat mummon hoteisiin siks aikaa. Pienin oli syöny kuuden maissa ja epäilin että se siitä sit herää syömään viimeistään ysiltä.
No me oltiin ysin pintaan jo takasin niin just oli pullosta vetästy maidot naamariin :D
Eipä se mittään, omaa maitoa se oli ;) Ja oli sit muuten eka kerta kun suostu syömään enemmänkin kun 20ml pullosta :)

Kotiin me tultiin tuossa kahden jälkeen ja mies lähti sit taas takas töihin hetki sitten.. Että tässähän tämäkin päivä menee sitten sisätiloissa ipanoiden kanssa, kiitos tuon vesisateen :(
Mutta eiköhän tässä jotain keksitä, olla möllötetään jos ei muuta.. :D

Näin se menee

Jos koittaa päivitellä niin ettei tarvitse sitten montaa päivää kerralla kertoilla, niin kirjotetaan sitten sillon kun pystytään, eli vaikka keskellä yötä :D
Lapset nukkuu, isommat omissa sängyissään tuulettimen pauhatessä pöydän kulmalla ja nuorin tuossa vieressä imetystyynyn päällä <3

Tulipa sitten oltua tänään ulkona, lähdettiin siinä 11.30 maissa käveleen sinne terkkarille päin ja oltiinkin siellä jo 15 minuutissa.. Siinäpä sitten istuttiin ja venttailtiin että meidän vuoro koittaa ja koittihan se viimein.
Ahdettiin itsemme siihen pieneen koppiin jota sairaanhoitajan huoneeks kutsutaan ja voi sanoo että jokaisella hiki virtas.
Veikalla pää märkänä ja samoin Nealla, itellä alko myös tuntuun että hikeä pukkaa pintaan ja pienin meinas saada hepulin vaunuissansa..

Tikit lähti aika helpolla,, kiva kun tuli moneen kertaan vakuuteltua että ei se satu ja sitten se viimenen tikki olikin jääny kuivuneeseen vereen kiinni ja nipisti sit vähän enemmän :/
Jätkä kilju siinä penkissä että SATTUU ja AUUUU.. Mutta onneks se oli se viimenen, jos eka olis sattunu noin, niin se jätkä olis varmaan juossu ovesta ulos samantien.

Haava pysy onneks kiinni ja näytti kuulemma oikein hyvältä :) Vuorokausi kastelematta (joo niin varmaan näillä helteillä) ja huomenna hän pääsee sit jo saunaan \o/ viikko sitten kun saunakin jäi nätisti väliin..

Terkkarilta suunnattiin vanhaa naapuria moikkaamaan, ensin piti tietysti pienin syötellä kun nälkähän hänelle iski siellä terkkarilla..
Oltiin sitten takapihan puolella toista tuntia ja taas alko nälkä-/janokiukku ja hetkeks tuuppasin luuni sisätiloihin,, ah.. ilmastointi. Olipa mukavan viileetä :)

Siitä sitten kauppaan postilaatikon kautta ja jäätelöthän oli ehdottomasti taas saatava.
Ulos kun päästiin niin johan ne meinas jätskit sulaa ihan silmissä, jokainen kuitenkin onnistu omansa syömään ilman suurempia haavereita.

Ei muuta kun kotia kohden.. Isommat vinku puistoon pääsyä sanoin että antaa palaa vaan, kävivät vaan lisäämässä aurinkorasvaa nahkaansa ja menivät ulos. Eipä tainnut mennä edes puolta tuntia kun ovi kävi ja molemmat tuli sisään "kun siellä on niiiin kuuma" :D
Mikäpä sisällä ollessa kun joka ikkuna auki, huippuimuri huutaa ja puhaltimet laulaa :D

Isännän kotiutuessa oli ruoka ja sit taas rasvottiin niin aurinkorasvaa kun hyttyskarkotetta ja ei kun ulos.
Isoisovanhemmille, siitä pikkuteitä huoltamolle jätskille (vaihteeks :D ) ja kotiin..
Olipahan meillä ainakin monta saattajaa matkassa.. nimittäin ihan järkyttävä hyttysparvi jokaisen ympärillä, onneks se hajuton uutuusmyrkky näköjään jotenkin toimii kun ei kuitenkaan kovin montaa puremaa saatu :)

Ipanat iltatoimien kautta nukkuun ja tässä sitä nyt nökötetään, niska jumissa ja aivan väsyny, mutta silti ei nukuta. On niin kiva tämä viileys että ei kauheasti houkuttele tuo oma sänky, makkarissa kun kuitenkin lämpötila on aivan eri..

Kai se silti on pikkuhiljaa lähdettävä unten maille, kun muksut herää joka tapauksessa aamulla taas ajoissa, halus tai ei :P

Ja huomenna pitäis lähtee kaupoille vaihteeks koko perheen voimin, yleensähän se on minä ja lapset jotka tuolla on liikenteessä.. Onneks noi on jo sen verran isoja että niiden kanssa pärjää, se vaan että on todella oltava vain minä ja muksut, muuten alka semmonen sirkustelu ettei tosikaan. Joten saapa nähdä sit että mitä huomenna on taas edessä.

Tässäpä muutama kuva;

Kaikki poikani <3



Eläväinen trioni <3


Ens kertaan :)

p.s. lukasinpa tekstini läpi ja johan on kuivaa.. ehkä jossain vaiheessa jotain kivaakin tiedossa? :D

Jospa sitä sit alottelis tämänkin

Yli kuukausi jo mennyt ja mulla on ollut tämä blogin alotus asteella "jos huomenna ehtisin".
Niin paljon hommaa riittää kyllä kolmen lapsen kanssa taloutta pyörittäessä, että ei meinaa ehtiä edes vessassa käymään, etenkin kun joku on nuorimmaisen opettanut oikein sylissä viihtyväksi yksilöksi.. kukahan lie? ( *nauraa* )

Tekstini on yleensä hyvinkin rönsyilevää, hyppään asiasta toiseen sen mukaan mitä mieleen juolahtaa ja palaan edelliseen aiheeseen yleensä vielä takasin jossain vaiheessa, mut koittakaahan kestää ;)

Kuukausi on mennyt kyllä ihan hujauksessa,
ensipäivät ihmeteltiin vauvaa ja monesti mietin, että onko tää ihan oikeasti tottakaan? Onko meillä nyt ihan OIKEASTI vauva? Eihän kukaan nyt vie sitä meiltä pois, eihän?
Pelko takaraivossa, jatkuvasti vahdaten mennään päivästä toiseen.

Vauva on myös isommille lapsille erittäin rakas, häntä käydään pussailemassa vähintään kaks kertaa tunnissa ja aina kun ohi kävellään, etenkin tuo isoveli, hän pitäis sylissä koko ajan, paijailis ja pusuttelis.

Isoveli, eli Veikka, jäi viikko sitten polkupyörän alle kun oltiin kauppareissulla. Siinä kyllä kävi myös jos jonkun näköistä ajatusta kun poika makasi isänsä käsillä, veri päässä maassa ja itki lohduttomasti.
"Se saa vähintäänkin aivoverenvuodon ja sit menetetään toi isompi" paniikki siis päällä..
Luojan kiitos selvittiin säikähdyksellä, kolmella tikillä ja vähän liimauksilla, muutamilla ruhjeilla ja parilla mustelmalla.
Kovapäinen poika, ei edes aivotärähdystä vaikka asfaltilla tapahtuma sattukin.

Sairaalassa hän oli ihan reppana, mutta tikkauksen jälkeen oli saatava pikkuveli syliin, sit helpotti ja poika oli kuin oma itsensä. Parantava vaikutus kun pääsi vähän vauvaa haliin ja pusutteleen :)

Meidän PieniSuuri mies on kasvanut hurjasti, 8.päivä hän täytti tasan kuukauden ja kävimme neuvolassa, pituutta mitattiin jo 57,5cm ja painoa 4660g!
Hän meinaa kasvaa siis vähintään isin mittoihin (188cm) :D

Eilen saatiin kutsukortit postiin ja harmittelin kun isompi poikanen onnistui kippaamaan mehukupin olkkarin pöydälle ja siinä meni sitten viimeset kutsut jotka vielä osotteita odotteli,, murr... En edes ymmärrä että minkä takia hän oli juomassa mehua olohuoneen pöydän ääressä, tietokoneen vieressä...

Mutta juuh, nyt tarvii alkaa valmistautuun ulkoiluun, ne tikit kun poistetaan tänään ja menemme kävellen terveysasemalle. Josko sitten vaikka jätskiä takas tullessa? ;)

Palaillaanhan ja merkkiä saa käynnistään jättää.