Eskariviikko numero2

Alkaapi huomenna :)
Viime viikko menikin ihan kivasti, keskiviikko-aamuna kello pärähti kerran ja neiti oli kun tikanpoika pystyssä :D Ihmettelin kyllä, koska illalla se pyöri ja pörräs tuolla sängyssään, oli vielä puolen yön jälkeenkin hereillä kun "uni ei tullut" :)

Perjantai-aamuna kun en ollu noussu vielä 7.30, tuli neitonen viereen ja kysyi "etteks te viekkään mua tänään sinne eskariin?" :D Joo, viedään kyllä, mutta kun se alkaa vasta 9.00 :D

Heh,, toivottavasti toi innostus kestää :)

Meidän kakkonenhan on sit laittanu ihan ranttaliks nyt kun neiti lähti eskariin ja kaveri naapuristakin alotti koulun..
Oon koittanu tässä kotosalla olla ton pojan kanssa, kun pieninkin on päikkäreillä, mutta ei sillä tunnu olevan vaikutusta. Niin kauan on kun ihmisen mieli, kun ollaan kolmisin, mutta jos iskä sattuu käymään kotona kesken päivän, niin alkaa sen sortin loikkiminen ja sinkoilu ees taas ettei tosikaan.. *huokaus* Ja tää siis viimeistään sit siinä vaiheessa kun haetaan Neaa kotiin.. Aargh.. koska se menee ohi? Hope so aika nopsaan..

Hmm..
Pekko on alkanu pitään päänsä niin hyvin pystyssä, että Nea saa sitä jo nostella, siis sitteristä syliin ja takas jne.. Osaa kyllä pitää hienosti ja luotan että pitääkin (tietty vahditaan vierellä) kun kanteli Veikkaakin jo sillon kun V oli vauva, Neallahan oli sillon ikää 2vuotta :D
Muistan aina, kun ukon kanssa oltiin parvekkeella, poika jäi sitteriin ja neiti tais olla huoneessaan leikkimässä, sit aloin hetken päästä kattoon ikkunasta että mihis hittoon se poika lähti sitteristään ja neiti kiikutti sitä jo takas kovaa touhua, oli käyny näyttämässä huonettansa :D

Tässäpä meidän esikoinen ja kuopus <3


Jännä ajatella, että Neallakin on ollu noin siniset silmät kun Pekolla on nyt, että saapa nähdä miten käy Pekon sinisilmäsyydelle, tuleekohan hänestäkin ruskeesilmänen..? Siinä 2vuoden iässä se selviää sit viimeistään, mä vähän salaa toivon että jää sinisiks, kuten mullakin on, muilla on ruskeet :D

Tässäpä Pekosta vielä kuva, häntä vähän nauratti <3 Tänään nauro jo mullekkin ekan kerran ääneen, eilen nauro Veikalle kun Veikka häntä halaili :)


Ah.. ajatus pätkii aika täydellisesti, sain tänään kuulla että yhden kaverin esikoinen oli menehtynyt :'( Ennen syntymää oli tuokin pieni enkeli jättänyt tämän maan.. tulee niin ne omat ajatukset mieleen,, ja kun pitäis osata "auttaa" mutta ei osaa, menee ihan lukkoon..Alkaa miettiin, ettei vaan sano mitään väärää jne..

Huh..

ja päivittelen taas joskus, kun joudan :)