On päivän sana..
No alotetaan nyt ensin viimesimmillä neuvola-kuulumisilla, eli 8pvä käytiin neuvolassa ja ikää 6kk tasan. Pituutta tasan 70cm ja painoa hitusen alle 8kiloa, eli 7960g <3
Pitkä ja hoikka poika jolla kaikki hyvin! :)
Mehän siis jopa unohdettiin koko aika, se olis ollu klo 13 ja otan ajan yleensä noin että ehtii just hakeen esikoisen eskarista ja mennä suorilla sitten neuvolaan.. joo haettiin kyllä esikoinen eskarista ja paineltiin kotiin välipalalle, kello löi 13.20 ja puhelin soi. Samalla sekunnilla alko raksuttaan et hmm.. oliskohan meillä ollu aika?
Täti vaan kyseli et minkähän ajan hän on meille tällä kertaa merkannu kun hänellä luki et tasan 13.00.. Joo, hups. Sit sano vaan että tulkaapa ihan rauhassa kun joudatte, hän käy kahvilla tässä välissä :D
Ja me oltiin sit vähän yli puolen siellä, onneks muksut oli jo lopettelemassa sitä välipalaansa :)
Tarvii sanoo että täällä kyllä palvelu pelaa ton neuvolan osalta! Muissa paikoissa tunnutaan vaan tuumaavaan, et jaa, eipä näy.. Ja sit odotellaan et asiakas ite soittaa ja kysyy uuden ajan..
Niin, sillon keskiviikkona oli pojalla vähän nuhasuutta huomattavissa, mutta ei mitenkään suurta vielä. Sit torstaina käytiin korvakontrollissa jossa ilmeni että korvat on puhtaat ja terveet :) Pikkasen poika siinä yski,, lääkäri kysy et haittaako toi millään lailla oloa ja totesin että eihän se tunnu haittaavan..
Illalla sit alko pienen olotila käymään aika ahdistavaksi, hengitys alko pihiseen ja räkä valu urakalla. Hän teki kyllä hienon hampaankin samalle päivälle ja lämpöili, joten annoin kipulääkettäkin. Nukahti.
Kun siitä sit illalla heräili sylistä, niin laskin selälleen sängylle ja aloin katsoon hengitystä, pallea pumppas ja vinkuminen kuulu. Ei muuta kun pojalle vaatteet niskaan, autoon ja menoks. Isot oli jo nukkumassa ja isimies jäi niitä vahtimaan.
Ensiavussa oltiin noin 22.30, odoteltiin, tuli hoitaja mittaan hapetuksen, tasan 100 ja vähän alle, mutta siis loistava. Hetken päästä sormenpäästä vähän verta ja crp alle 8 ja taas odoteltiin.
Tuli lääkärin vuoro, kuunteli, katsoi korvat ja muut, kuunteli vielä ja määräs ventolineä. Hoitaja toi ja 6 suihketta annettiin, pienihän pisti vastaan minkä pysty.
Se helpotti jo vähän ja rauhottui, hieman torkahtikin kun sain imetettyä, mutta havahtu heti kun laskin istuimeen. Oli hyvällä tuulella kuitenkin, toiset 6 suihkausta menikin sit jo aika kivuttomasti.
Ja taas lääkäri kuunteli ja totes että vähän tuo helpotti, mutta edelleen selkeästi ahdistaa henkeä, aamuks lähete lastenpolille ja loppu-yö koitetaan nukkua kotona. Kello oli tässä vaiheessa 1. Oltiin kotona 1.30, kaikki nukku ja pojankin sain riisuttua aika näppärästi niin ettei hän juuri herännyt :)
Aamulla sit taas aamupalat joka massuun, esikoinen pääsi iskän kyydillä eskariin ja mä läksin poikien kanssa kaupunkia kohden, haettiin mummo vielä apuvoimiks ja mentiin sairaallalle, siellä oltiin hieman ennen klo 10 ja taas samat jutut, kuunneltiin ja katseltiin ja annettiin 6 suihkausta ventolineä, käytiin verikokeissa jotka oli ok, pieni verenkuva hyvä ja crp 9. Ventoline hieman taas helpotti olotilaa ja saatiin sit reseti kouraan, kotiin tuli 3kk kuuri ventolineä ja flixotideä babyhalerin kanssa, helmikuun alusta sit odotellaan puhelua astmapolilta. Lähdimme sopivasti vähän yli 12 että saatiin se esikko vielä kotiin ajoissa, Veikkakin oli (yllättävän) nätisti koko reissun!
Että näin, tätähän nyt tuntuu olevan joka toisessa perheessä, että ei me ainoita olla :D Mutta kaikille siitä pitää mainita..
Tänään me vedeltiinkin pojan kanssa molemmat omista piipuista ventolineä, nyt kun on flunssa-kausi taas "parhaimmillaan" niin alkaa tuntuun omissakin keuhkoputkissa taas.. Ei ole kivaa.
Mutta toivotaan että nyt kun Pekolla tuo hoidetaan jo tässä vaiheessa, niin ei tulis sit isompana niin herkästi enään noita ongelmia.
JEps jups.. Jotain oli vielä kauheasti, mutta enpä muista enään :D
Joten nyt alan odotteleen illan ohjelmia ja sit vois moikata unimattia, että jaksaa taas huomisen ahertaa :)
Elämää Suurperheessä
tiistai 15. marraskuuta 2011
tiistai 8. marraskuuta 2011
Puoli vuotta!
Istuin pöllämystyneenä, onnen kyyneliä pidätellen K-HKS:n osastolla yksi huoneessani ja pidin sylissäni tuoretta, yöllä syntynyttä pienokaistani.
Koska olin ikkuna-paikalla, katselin ikkunasta ulos kaunista kevätpäivää ja tajusin, että juuri tuo ikkuna, tuossa vastapäisellä seinällä, on se, jonka takana olin lähes kolme vuotta aiemmin, itkenyt silmäni lähes umpeen.
Vauvan nukkuessa ehdin ajatella syvällisiä ja mielessäni mietin, että kukahan sillä paikalla, silloin heinäkuussa istui onnellisena pitäen näin tuoretta kääröä sylissään ollessaan onnensa kukkuloilla ja katsellut sitä ikkunaa, tietämättä, mitä tuskaa tuon lasin takana koettiin..
Olo oli epätodellinen, me onnistuttiin sittenkin! Kun vaan uskalsi yrittää, niin me saatiin hänet, maailman paras äitienpäivälahja ikinä <3
Pieni poika, nelosemme <3 Uskallanko rakastaa kuitenkaan? Viedäänkö tämäkin meiltä pois? Ne kysymykset pyörivät päässäni. En päästänyt poikaa silmistäni, hoitajien hakiessa lasta infektio-seurantaan, teki mieleni mennä mukaan, mutten kehdannut, enkä halunnut nähdä kuinka vauvaltani otetaan verikoetta. Hyvä kun raaskin vessaan mennä käymään, poikaa piti tarkkailla joka hetki, painaa mieleen tarkasti kaikki hänet vatsanväänteistä johtuvat ilmeet ja äännähdykset. Hän elää ja sydämeni oli pakahtua onnesta ja samaan aikaan ikävästä..
Tänään tuosta hetkestä on nyt puoli vuotta, viime yönä klo 2.34 täytti tuo ihana rakkauspakkaus jo puoli vuotta! Uskomatonta. Kehitystä on niin uskomattoman ihana seurata, pikkuhiljaa tuo lapsonen on lähdössä liikkeelle, välillä peruuttelee pidempiä matkoja, välillä vielä malttaa pysyä paikallaan, mutta kontilleenkin pitää itsensä jo ährätä, kohta riittää menoa ja melskettä! :D
Koska olin ikkuna-paikalla, katselin ikkunasta ulos kaunista kevätpäivää ja tajusin, että juuri tuo ikkuna, tuossa vastapäisellä seinällä, on se, jonka takana olin lähes kolme vuotta aiemmin, itkenyt silmäni lähes umpeen.
Vauvan nukkuessa ehdin ajatella syvällisiä ja mielessäni mietin, että kukahan sillä paikalla, silloin heinäkuussa istui onnellisena pitäen näin tuoretta kääröä sylissään ollessaan onnensa kukkuloilla ja katsellut sitä ikkunaa, tietämättä, mitä tuskaa tuon lasin takana koettiin..
Olo oli epätodellinen, me onnistuttiin sittenkin! Kun vaan uskalsi yrittää, niin me saatiin hänet, maailman paras äitienpäivälahja ikinä <3
Pieni poika, nelosemme <3 Uskallanko rakastaa kuitenkaan? Viedäänkö tämäkin meiltä pois? Ne kysymykset pyörivät päässäni. En päästänyt poikaa silmistäni, hoitajien hakiessa lasta infektio-seurantaan, teki mieleni mennä mukaan, mutten kehdannut, enkä halunnut nähdä kuinka vauvaltani otetaan verikoetta. Hyvä kun raaskin vessaan mennä käymään, poikaa piti tarkkailla joka hetki, painaa mieleen tarkasti kaikki hänet vatsanväänteistä johtuvat ilmeet ja äännähdykset. Hän elää ja sydämeni oli pakahtua onnesta ja samaan aikaan ikävästä..
Tänään tuosta hetkestä on nyt puoli vuotta, viime yönä klo 2.34 täytti tuo ihana rakkauspakkaus jo puoli vuotta! Uskomatonta. Kehitystä on niin uskomattoman ihana seurata, pikkuhiljaa tuo lapsonen on lähdössä liikkeelle, välillä peruuttelee pidempiä matkoja, välillä vielä malttaa pysyä paikallaan, mutta kontilleenkin pitää itsensä jo ährätä, kohta riittää menoa ja melskettä! :D
sunnuntai 30. lokakuuta 2011
Kuvapäivitystä
Kotiamme;
Veljekset <3
Neitosen nappaama kuva;
Meidän eilinen noita lähdössä halloween-juhliin :)
Pekko ihmetteli että mitä toi sisko oikein puuhaa
Virne <3
Veikka ilta-jugurtilla
Mä istun ihan ite!!
Kommentteja saa jätellä ;)
Veljekset <3
Neitosen nappaama kuva;
Meidän eilinen noita lähdössä halloween-juhliin :)
Pekko ihmetteli että mitä toi sisko oikein puuhaa
Virne <3
Veikka ilta-jugurtilla
Mä istun ihan ite!!
Kommentteja saa jätellä ;)
Heipsan taasen!
Muutot muutettu ja kotiuduttu hyvin :) Tilaa on ja tavarat hukkuu :D
Kuukausi kohta oltu tässä jo ja joka päivä niin paljon tekemistä ettei enään ehdi koneella pahemmin olemaan, kun ehkä joskus iltasella piipahtaa naamakirjassa ja sit onkin jo niin aivotonta toimintaa että pää painuu tyynyyn ja silmät kiinni..
Kuukauteen mahtuu;
Neitosen pyörtymistä vessassa,
molempien (neitosen ja isomman pojan) yhtä-aikaa tipahtaminen rappusista -> naarmuilla selvittiin,
nuorimmaisen kaksi ab-kuuria sekä yks silmätippa-kuuri (silmä-, korva- ja keuhkoputkentulehdukset oli riesana),
omaa kohellusta, mm. ikkunat yhdessä pitävä rautatappi melkein kainaloon viikko sitten ja edelleenkin haava kiristää hyyyvin ikävästi :/ Ja semmosella oikein terävällä ikkunaraapalla sormenpää halki,
isomman pojan toistamiseen rappusista putoaminen ja sarvihan siitä otsaan kasvoi..
Onkohan nyt muuta.. josko noi hetkeks riittäis? :D
Kotiin ja pihapiiriinkin on ehditty tekemään,
ulkoa kävi nuorimman kummisetä kippaamassa puita nurin ja ne sit laitettiin palasiks ja roudattiin isolle lavalle joka tilattiin pihaan, pääsi huomattavasti helpommalla kuin että olis lähteny peräkärryllä viemään, olis muutaman reissun saanu tehdä,,
Sisätiloissa, yläkerrassa on yks huone maalattu ja lapsoset siellä nukkuvatkin samassa huoneessa, toisessa on urakka päällä ja päätin pitää pienen tauon sen kanssa, tosta viimeisestä haaverista johtuen.. Olin siis rapsuttamassa niitä tapetteja irti, aloin vaihaan terää siihen raappaan ja kas kummaa kun vähän lipsahti ja sit irvistääkin oikean käden etusormi inhottavasti..
Jokainen, jolta on otettu hemoglobiini väärästä kohtaa sormenpäästä, voi vaan arvata paljonko sattuu tommonen sentin mittanen paperiviillon tapanen,,
Kävin mä siitä näytillä, mutta eihän siihen laitettu kun liimaa ja sekin lähti jo pois..Että joo, siitäkin hyvästä maksan sit sen parikymppiä, jesh...
Esikoisella menee hienosti eskarissa, reippaaks ja fiksuks sitä aina kehutaan ja mä joskus olen kysynykkin että jättääköhän tuo aivot narikkaan aina kun lähtee kotiin?
No ei vaan :D Kunhan koettelee ja otettiinhan me tuossa yks päivä vähän yhteenkin, kun joka ikinen mun sanoma lause kyseenalaistetaan, ihan mikä vaan..
"Saanko mä lähtee ****n kanssa puistoon? " (minne on siis pidempi matka kuin tuohon lähipuistoon joka on tien toisella puolen).
-"Ei tarvi nyt lähtee sinne asti."
"Miksei?"
-"Koska sanoin ja koht on ruoka."
"Mutta kun ****kin saa!"
Aaaargh!! Ja kun näitä tän tapasia keskusteluja käydään kaikesta, ihan jokasesta asiasta..
Ja sit jos joku asia ei neitokaista miellytä, niin hän lähtee kantapäät paukkuen rappuja ylös ja tömistelee koko matkan omaan huoneeseensa,, tietäähän sen miten se kuuluu tämmösessä 70 vuotta vanhassa talossa..
Isompi poikanen on alkanu sopeutuun siihen että siukku on päivät pois ja ollaan kolmistaan kotosalla kun mieskin on töissä, arvata saattaa että meidän syysloma oli piiiiitkä, kun mies ja neiti oli kotona.. huhheijjakkaa. Kyllä meinas tämä äiti kiivetä sunnuntaina seinille. (ja nytkin tulee kiljutaan molemmin puolin, toinen istuu vieressä ja papattaa, toinen tulee vaan sen takia toiselle puolelle papattaan kun toinenkin.. koita tässä nyt sit kirjottaa).
Nuorimmainen,, nuorimmainen viimein tervehty sit viimesimmän ab-kuurin aikana, ihanaa. Kyllä tommonen parin kuukauden jatkuva räkäisyys ja yskäsyys väsytti häntäkin. Kerranhan me piipahdettiin lastentautien polillakin jo, kun ei meidän oma lääkäri oikein osannu sanoa juuta eikä jaata. Ei siellä mitään muka ollu, seuraavalla viikolla käytiin taas toisella lääkärillä kun silmätkin jo rähmi ja sit tulikin tujumpi kuuri, kun keuhkot rohisi, korva punotti ja silmät oli tulehtuneet :/ Kyllä se olikin reppana..
5kk neuvolassa jäi rokotteet antamatta ja käytiin ne sit ottamassa viime viikolla, ihme paukamat jäi reisiin, onkohan toi normaalia?
Isommilla kun laitettiin aina rokotteet takapuoleen, niin en kyllä ikinä huomannu et olis mitään jääny.. No katellaan et josko ne siitä laskis.
Pikkuherra oppi myös kääntyyn viimeinkin selältä mahalleen, kävi kyllä sen verran helpon näkösesti että ihan varmana on sitä harjotellu salaa :D
Niin ja hänestä on tullu oikein yö-eläjä, öisin kun alkaa huutelu omassa sängyssään, riittää että laitan valon päälle niin hiljenee,, no ekan kerran mä ajattelin että nukahti takasin, mut sit hetken päästä alkokin kuuluun jutustelua ja siellä hän jutteli ilosesti leluillensa :D Viime yönä höpötteli meidän välissä kun ei kai muka nukuttanu, sammutin valon ja hetken päästä katsoin, niin herra oli täydessä unessa :D Se siitä pirteydestä..
Tjaah.. Jotain mulla vielä kai oli, mutta kun tää keskittyminen on aika heikkoa taas, varsinkin tähän aikaan aamusta, kukahan helkkari on keksiny että kelloja siirretään?!? Mulla kyllä oma sisäinen kello siirty ihan loistavasti talvi-aikaan, mutta ei puhettakaan että niin olis käyny lapsilla, kello oli 7.30 kun tunsin olkapäässä tökkäyksen ja sit kuulu kuiskaus "äiti, voitasko me jo mennä kattoon telkkaa?" Onhan se ihanaa että nukkuvat pitkään..
Jees poks, pistän toisen päivityksen ja pari kuvatusta vielä, sit on lähdettävä täytekakkua koristeleen, kummipoika kun täytti 4 vuotta tossa pari viikkoa sitten ja tänään häntä sit juhlitaan :)
Kuukausi kohta oltu tässä jo ja joka päivä niin paljon tekemistä ettei enään ehdi koneella pahemmin olemaan, kun ehkä joskus iltasella piipahtaa naamakirjassa ja sit onkin jo niin aivotonta toimintaa että pää painuu tyynyyn ja silmät kiinni..
Kuukauteen mahtuu;
Neitosen pyörtymistä vessassa,
molempien (neitosen ja isomman pojan) yhtä-aikaa tipahtaminen rappusista -> naarmuilla selvittiin,
nuorimmaisen kaksi ab-kuuria sekä yks silmätippa-kuuri (silmä-, korva- ja keuhkoputkentulehdukset oli riesana),
omaa kohellusta, mm. ikkunat yhdessä pitävä rautatappi melkein kainaloon viikko sitten ja edelleenkin haava kiristää hyyyvin ikävästi :/ Ja semmosella oikein terävällä ikkunaraapalla sormenpää halki,
isomman pojan toistamiseen rappusista putoaminen ja sarvihan siitä otsaan kasvoi..
Onkohan nyt muuta.. josko noi hetkeks riittäis? :D
Kotiin ja pihapiiriinkin on ehditty tekemään,
ulkoa kävi nuorimman kummisetä kippaamassa puita nurin ja ne sit laitettiin palasiks ja roudattiin isolle lavalle joka tilattiin pihaan, pääsi huomattavasti helpommalla kuin että olis lähteny peräkärryllä viemään, olis muutaman reissun saanu tehdä,,
Sisätiloissa, yläkerrassa on yks huone maalattu ja lapsoset siellä nukkuvatkin samassa huoneessa, toisessa on urakka päällä ja päätin pitää pienen tauon sen kanssa, tosta viimeisestä haaverista johtuen.. Olin siis rapsuttamassa niitä tapetteja irti, aloin vaihaan terää siihen raappaan ja kas kummaa kun vähän lipsahti ja sit irvistääkin oikean käden etusormi inhottavasti..
Jokainen, jolta on otettu hemoglobiini väärästä kohtaa sormenpäästä, voi vaan arvata paljonko sattuu tommonen sentin mittanen paperiviillon tapanen,,
Kävin mä siitä näytillä, mutta eihän siihen laitettu kun liimaa ja sekin lähti jo pois..Että joo, siitäkin hyvästä maksan sit sen parikymppiä, jesh...
Esikoisella menee hienosti eskarissa, reippaaks ja fiksuks sitä aina kehutaan ja mä joskus olen kysynykkin että jättääköhän tuo aivot narikkaan aina kun lähtee kotiin?
No ei vaan :D Kunhan koettelee ja otettiinhan me tuossa yks päivä vähän yhteenkin, kun joka ikinen mun sanoma lause kyseenalaistetaan, ihan mikä vaan..
"Saanko mä lähtee ****n kanssa puistoon? " (minne on siis pidempi matka kuin tuohon lähipuistoon joka on tien toisella puolen).
-"Ei tarvi nyt lähtee sinne asti."
"Miksei?"
-"Koska sanoin ja koht on ruoka."
"Mutta kun ****kin saa!"
Aaaargh!! Ja kun näitä tän tapasia keskusteluja käydään kaikesta, ihan jokasesta asiasta..
Ja sit jos joku asia ei neitokaista miellytä, niin hän lähtee kantapäät paukkuen rappuja ylös ja tömistelee koko matkan omaan huoneeseensa,, tietäähän sen miten se kuuluu tämmösessä 70 vuotta vanhassa talossa..
Isompi poikanen on alkanu sopeutuun siihen että siukku on päivät pois ja ollaan kolmistaan kotosalla kun mieskin on töissä, arvata saattaa että meidän syysloma oli piiiiitkä, kun mies ja neiti oli kotona.. huhheijjakkaa. Kyllä meinas tämä äiti kiivetä sunnuntaina seinille. (ja nytkin tulee kiljutaan molemmin puolin, toinen istuu vieressä ja papattaa, toinen tulee vaan sen takia toiselle puolelle papattaan kun toinenkin.. koita tässä nyt sit kirjottaa).
Nuorimmainen,, nuorimmainen viimein tervehty sit viimesimmän ab-kuurin aikana, ihanaa. Kyllä tommonen parin kuukauden jatkuva räkäisyys ja yskäsyys väsytti häntäkin. Kerranhan me piipahdettiin lastentautien polillakin jo, kun ei meidän oma lääkäri oikein osannu sanoa juuta eikä jaata. Ei siellä mitään muka ollu, seuraavalla viikolla käytiin taas toisella lääkärillä kun silmätkin jo rähmi ja sit tulikin tujumpi kuuri, kun keuhkot rohisi, korva punotti ja silmät oli tulehtuneet :/ Kyllä se olikin reppana..
5kk neuvolassa jäi rokotteet antamatta ja käytiin ne sit ottamassa viime viikolla, ihme paukamat jäi reisiin, onkohan toi normaalia?
Isommilla kun laitettiin aina rokotteet takapuoleen, niin en kyllä ikinä huomannu et olis mitään jääny.. No katellaan et josko ne siitä laskis.
Pikkuherra oppi myös kääntyyn viimeinkin selältä mahalleen, kävi kyllä sen verran helpon näkösesti että ihan varmana on sitä harjotellu salaa :D
Niin ja hänestä on tullu oikein yö-eläjä, öisin kun alkaa huutelu omassa sängyssään, riittää että laitan valon päälle niin hiljenee,, no ekan kerran mä ajattelin että nukahti takasin, mut sit hetken päästä alkokin kuuluun jutustelua ja siellä hän jutteli ilosesti leluillensa :D Viime yönä höpötteli meidän välissä kun ei kai muka nukuttanu, sammutin valon ja hetken päästä katsoin, niin herra oli täydessä unessa :D Se siitä pirteydestä..
Tjaah.. Jotain mulla vielä kai oli, mutta kun tää keskittyminen on aika heikkoa taas, varsinkin tähän aikaan aamusta, kukahan helkkari on keksiny että kelloja siirretään?!? Mulla kyllä oma sisäinen kello siirty ihan loistavasti talvi-aikaan, mutta ei puhettakaan että niin olis käyny lapsilla, kello oli 7.30 kun tunsin olkapäässä tökkäyksen ja sit kuulu kuiskaus "äiti, voitasko me jo mennä kattoon telkkaa?" Onhan se ihanaa että nukkuvat pitkään..
Jees poks, pistän toisen päivityksen ja pari kuvatusta vielä, sit on lähdettävä täytekakkua koristeleen, kummipoika kun täytti 4 vuotta tossa pari viikkoa sitten ja tänään häntä sit juhlitaan :)
torstai 22. syyskuuta 2011
Jeij!
Kaamee flunssa on rantautunu meidän perheeseen, nice.. NOT!
Ensin oli Pekolla se lenssu, meni keuhkoputkentulehdukseks,, selvittiin antibiootilla, meni viikko ja se röhä tuli takasin *PIIIIIP*..
Nealla iski nenän tukkoon ja pään kipeeks maanantaina, oli pois eskarista, mutta jännästi tuntu sit päivän aikana menevän se päänsärky ohi.. hmm?
Tiistaina neiti oli sit jo eskarissa..
Tiistain ja keskiviikon välisen yön Veikka sit "haukku".. Ihanaa kun sille iskee aina kurkunpäähän sit kun tulee lenssu.. Se sit onneks oli vaan toi yks yö, minkä haukahteli ja eilen illalla kävi vielä saunassa ennen nukkumaan menoa, niin nukkukin kyllä koko yön hyvin ja yskimättä :)
Itelle iski kaktus kurkkuun, rauhaset on ihan turvoksissa ja olo on tooosi tukkonen.. Ihanaa kun lauantaille on nyt hommattu iso auto että saadaan kaikki tavarat kerralla sit uuteen kotiin :)
Nyt vaan toivon ettei isäntään tai Pekkoon enään pahemmin iske.. Varsinkin kun eihän toi pienin osaa edes kertoa jos vaikka nieluun sattuu.. Jospa siis vielä olis vastustuskykyä äidinmaidosta ;)
Jees, nyt purkaan kerrossänkyä! :)
Ensin oli Pekolla se lenssu, meni keuhkoputkentulehdukseks,, selvittiin antibiootilla, meni viikko ja se röhä tuli takasin *PIIIIIP*..
Nealla iski nenän tukkoon ja pään kipeeks maanantaina, oli pois eskarista, mutta jännästi tuntu sit päivän aikana menevän se päänsärky ohi.. hmm?
Tiistaina neiti oli sit jo eskarissa..
Tiistain ja keskiviikon välisen yön Veikka sit "haukku".. Ihanaa kun sille iskee aina kurkunpäähän sit kun tulee lenssu.. Se sit onneks oli vaan toi yks yö, minkä haukahteli ja eilen illalla kävi vielä saunassa ennen nukkumaan menoa, niin nukkukin kyllä koko yön hyvin ja yskimättä :)
Itelle iski kaktus kurkkuun, rauhaset on ihan turvoksissa ja olo on tooosi tukkonen.. Ihanaa kun lauantaille on nyt hommattu iso auto että saadaan kaikki tavarat kerralla sit uuteen kotiin :)
Nyt vaan toivon ettei isäntään tai Pekkoon enään pahemmin iske.. Varsinkin kun eihän toi pienin osaa edes kertoa jos vaikka nieluun sattuu.. Jospa siis vielä olis vastustuskykyä äidinmaidosta ;)
Jees, nyt purkaan kerrossänkyä! :)
torstai 15. syyskuuta 2011
No nii!
Nyt ollaan sit, veloissa korvia myöden, tai oikeestaan niiden ylikin :D
MUTTA MEILLÄ ON OMA KOTI!! \o/
Myyjä käy siellä vielä imuroimassa ja hakemassa lopun tilpehöörinsä pois ja jättää sit avaimet jne..
Sit se on MEIDÄN!!!!! MEIDÄN!!! JEEEEE!!!
Ja muistaahan sit et minkä takia tekee töitäkin ;)
Ja ei muuta kun pakkaileen taas..
tiistai 13. syyskuuta 2011
Huhhei!!
Kyllä taas tapahtuu elämässä, yhtä ja toista.
Ensin koitat, petyt, innostut uudelleen ja onnistut! :D
Nimittäin.. Torstaina me ollaan ihan oman asunnon omistajia (tai pankki jos tarkkoja ollaan ;) )
Aika tässä on siis hujahtanut aika nätisti kaikenmaailman käytännön asioiden järjestelyihin, on juostu pankissa ja muilla asioilla ja pakattu tavaroita jne..
Niin ja välissä taisin olla pikkusiskojakin vahtaamassa kun äiti joutu äkillisesti sairaalahoitoon.. Huh..
Mä niin odotan että pääsee kantaan roinat pois tästä luukusta, ollaan kun sillit suolassa ja onhan tässä muutaman kerran päässy myös isännälle muistuttaan että kukahan tähän sillon vuosi sitten haluskaan muuttaa, hän nimittäin ite sano että "sauna voittaa".. Tässä on joo neliöitä saman verran kun edellisessäkin oli, mutta niiiin huono pohjaratkasu että huh.. sekä sähkölämmitys, näillä hinnoilla ei mitään halpaa huvia..
Kohta on neliöitä ja on TILAA! Ja lapsilla omat huoneet, jes!
Niin, Pekkokin se sitten täytti viime viikolla jo 4kuukautta! Kuka tän ajan syö? (ei varmaan mikään edellä mainituista :D )Koko ajan saa vaan todeta, että hei, huomenna on taas torstai.. no joo huomenna on keskiviikko mutta kuitenkin, viikko taas jo puolessaan..
Pieni mies oli viime viikon neuvolassakin kasvanu taas huimasti, pituutta 66cm (aiemmin 63cm) ja painoa 6980g (aiemmalla kerralla 6540g), epäilen painon niukkaa nousua siitä, että pikku-ukko ähräs joka päivä edeltäneellä viikolla kunnon lastit vaippaansa.
No, kaikki muuten ok, mitä nyt inhos lääkäri-tätiä, sille huusi pallo punasena ja taas sai rauhotella. Eli Pekko siis vierastaa silmälaseja..
Soseet käskettiin alottaan ja mehän alotettiin heti samana päivänä, hyvin maistuu porkkana-peruna ja välillä laitellaan vähän persikkaa kaveriks..
Tästähän taas Pekon masu ei ilmeisesti tykänny ja vatsa lakkas toimimasta :( Eilen annoin pari kertaa levolacia ja vasta tänään tuo on punnertanu pää punasena, tulosten kera :)
Jeps.. jotain muutakin mun kauheesti piti kirjottaa, mutta nyt tarvinnee mennä vaihtaan tuo pieni kaasupommi puhtaisiin vaippoihin ja jatkaa pakkailua, joten jääkööt tää nyt tämöseks lyhykäiseks, enkä lupaa et koska joudan seuraavan kerran naputteleen :D
Ensin koitat, petyt, innostut uudelleen ja onnistut! :D
Nimittäin.. Torstaina me ollaan ihan oman asunnon omistajia (tai pankki jos tarkkoja ollaan ;) )
Aika tässä on siis hujahtanut aika nätisti kaikenmaailman käytännön asioiden järjestelyihin, on juostu pankissa ja muilla asioilla ja pakattu tavaroita jne..
Niin ja välissä taisin olla pikkusiskojakin vahtaamassa kun äiti joutu äkillisesti sairaalahoitoon.. Huh..
Mä niin odotan että pääsee kantaan roinat pois tästä luukusta, ollaan kun sillit suolassa ja onhan tässä muutaman kerran päässy myös isännälle muistuttaan että kukahan tähän sillon vuosi sitten haluskaan muuttaa, hän nimittäin ite sano että "sauna voittaa".. Tässä on joo neliöitä saman verran kun edellisessäkin oli, mutta niiiin huono pohjaratkasu että huh.. sekä sähkölämmitys, näillä hinnoilla ei mitään halpaa huvia..
Kohta on neliöitä ja on TILAA! Ja lapsilla omat huoneet, jes!
Niin, Pekkokin se sitten täytti viime viikolla jo 4kuukautta! Kuka tän ajan syö? (ei varmaan mikään edellä mainituista :D )Koko ajan saa vaan todeta, että hei, huomenna on taas torstai.. no joo huomenna on keskiviikko mutta kuitenkin, viikko taas jo puolessaan..
Pieni mies oli viime viikon neuvolassakin kasvanu taas huimasti, pituutta 66cm (aiemmin 63cm) ja painoa 6980g (aiemmalla kerralla 6540g), epäilen painon niukkaa nousua siitä, että pikku-ukko ähräs joka päivä edeltäneellä viikolla kunnon lastit vaippaansa.
No, kaikki muuten ok, mitä nyt inhos lääkäri-tätiä, sille huusi pallo punasena ja taas sai rauhotella. Eli Pekko siis vierastaa silmälaseja..
Soseet käskettiin alottaan ja mehän alotettiin heti samana päivänä, hyvin maistuu porkkana-peruna ja välillä laitellaan vähän persikkaa kaveriks..
Tästähän taas Pekon masu ei ilmeisesti tykänny ja vatsa lakkas toimimasta :( Eilen annoin pari kertaa levolacia ja vasta tänään tuo on punnertanu pää punasena, tulosten kera :)
Jeps.. jotain muutakin mun kauheesti piti kirjottaa, mutta nyt tarvinnee mennä vaihtaan tuo pieni kaasupommi puhtaisiin vaippoihin ja jatkaa pakkailua, joten jääkööt tää nyt tämöseks lyhykäiseks, enkä lupaa et koska joudan seuraavan kerran naputteleen :D
sunnuntai 14. elokuuta 2011
Eskariviikko numero2
Alkaapi huomenna :)
Viime viikko menikin ihan kivasti, keskiviikko-aamuna kello pärähti kerran ja neiti oli kun tikanpoika pystyssä :D Ihmettelin kyllä, koska illalla se pyöri ja pörräs tuolla sängyssään, oli vielä puolen yön jälkeenkin hereillä kun "uni ei tullut" :)
Perjantai-aamuna kun en ollu noussu vielä 7.30, tuli neitonen viereen ja kysyi "etteks te viekkään mua tänään sinne eskariin?" :D Joo, viedään kyllä, mutta kun se alkaa vasta 9.00 :D
Heh,, toivottavasti toi innostus kestää :)
Meidän kakkonenhan on sit laittanu ihan ranttaliks nyt kun neiti lähti eskariin ja kaveri naapuristakin alotti koulun..
Oon koittanu tässä kotosalla olla ton pojan kanssa, kun pieninkin on päikkäreillä, mutta ei sillä tunnu olevan vaikutusta. Niin kauan on kun ihmisen mieli, kun ollaan kolmisin, mutta jos iskä sattuu käymään kotona kesken päivän, niin alkaa sen sortin loikkiminen ja sinkoilu ees taas ettei tosikaan.. *huokaus* Ja tää siis viimeistään sit siinä vaiheessa kun haetaan Neaa kotiin.. Aargh.. koska se menee ohi? Hope so aika nopsaan..
Hmm..
Pekko on alkanu pitään päänsä niin hyvin pystyssä, että Nea saa sitä jo nostella, siis sitteristä syliin ja takas jne.. Osaa kyllä pitää hienosti ja luotan että pitääkin (tietty vahditaan vierellä) kun kanteli Veikkaakin jo sillon kun V oli vauva, Neallahan oli sillon ikää 2vuotta :D
Muistan aina, kun ukon kanssa oltiin parvekkeella, poika jäi sitteriin ja neiti tais olla huoneessaan leikkimässä, sit aloin hetken päästä kattoon ikkunasta että mihis hittoon se poika lähti sitteristään ja neiti kiikutti sitä jo takas kovaa touhua, oli käyny näyttämässä huonettansa :D
Tässäpä meidän esikoinen ja kuopus <3
Jännä ajatella, että Neallakin on ollu noin siniset silmät kun Pekolla on nyt, että saapa nähdä miten käy Pekon sinisilmäsyydelle, tuleekohan hänestäkin ruskeesilmänen..? Siinä 2vuoden iässä se selviää sit viimeistään, mä vähän salaa toivon että jää sinisiks, kuten mullakin on, muilla on ruskeet :D
Tässäpä Pekosta vielä kuva, häntä vähän nauratti <3 Tänään nauro jo mullekkin ekan kerran ääneen, eilen nauro Veikalle kun Veikka häntä halaili :)
Ah.. ajatus pätkii aika täydellisesti, sain tänään kuulla että yhden kaverin esikoinen oli menehtynyt :'( Ennen syntymää oli tuokin pieni enkeli jättänyt tämän maan.. tulee niin ne omat ajatukset mieleen,, ja kun pitäis osata "auttaa" mutta ei osaa, menee ihan lukkoon..Alkaa miettiin, ettei vaan sano mitään väärää jne..
Huh..
ja päivittelen taas joskus, kun joudan :)
Viime viikko menikin ihan kivasti, keskiviikko-aamuna kello pärähti kerran ja neiti oli kun tikanpoika pystyssä :D Ihmettelin kyllä, koska illalla se pyöri ja pörräs tuolla sängyssään, oli vielä puolen yön jälkeenkin hereillä kun "uni ei tullut" :)
Perjantai-aamuna kun en ollu noussu vielä 7.30, tuli neitonen viereen ja kysyi "etteks te viekkään mua tänään sinne eskariin?" :D Joo, viedään kyllä, mutta kun se alkaa vasta 9.00 :D
Heh,, toivottavasti toi innostus kestää :)
Meidän kakkonenhan on sit laittanu ihan ranttaliks nyt kun neiti lähti eskariin ja kaveri naapuristakin alotti koulun..
Oon koittanu tässä kotosalla olla ton pojan kanssa, kun pieninkin on päikkäreillä, mutta ei sillä tunnu olevan vaikutusta. Niin kauan on kun ihmisen mieli, kun ollaan kolmisin, mutta jos iskä sattuu käymään kotona kesken päivän, niin alkaa sen sortin loikkiminen ja sinkoilu ees taas ettei tosikaan.. *huokaus* Ja tää siis viimeistään sit siinä vaiheessa kun haetaan Neaa kotiin.. Aargh.. koska se menee ohi? Hope so aika nopsaan..
Hmm..
Pekko on alkanu pitään päänsä niin hyvin pystyssä, että Nea saa sitä jo nostella, siis sitteristä syliin ja takas jne.. Osaa kyllä pitää hienosti ja luotan että pitääkin (tietty vahditaan vierellä) kun kanteli Veikkaakin jo sillon kun V oli vauva, Neallahan oli sillon ikää 2vuotta :D
Muistan aina, kun ukon kanssa oltiin parvekkeella, poika jäi sitteriin ja neiti tais olla huoneessaan leikkimässä, sit aloin hetken päästä kattoon ikkunasta että mihis hittoon se poika lähti sitteristään ja neiti kiikutti sitä jo takas kovaa touhua, oli käyny näyttämässä huonettansa :D
Tässäpä meidän esikoinen ja kuopus <3
Jännä ajatella, että Neallakin on ollu noin siniset silmät kun Pekolla on nyt, että saapa nähdä miten käy Pekon sinisilmäsyydelle, tuleekohan hänestäkin ruskeesilmänen..? Siinä 2vuoden iässä se selviää sit viimeistään, mä vähän salaa toivon että jää sinisiks, kuten mullakin on, muilla on ruskeet :D
Tässäpä Pekosta vielä kuva, häntä vähän nauratti <3 Tänään nauro jo mullekkin ekan kerran ääneen, eilen nauro Veikalle kun Veikka häntä halaili :)
Ah.. ajatus pätkii aika täydellisesti, sain tänään kuulla että yhden kaverin esikoinen oli menehtynyt :'( Ennen syntymää oli tuokin pieni enkeli jättänyt tämän maan.. tulee niin ne omat ajatukset mieleen,, ja kun pitäis osata "auttaa" mutta ei osaa, menee ihan lukkoon..Alkaa miettiin, ettei vaan sano mitään väärää jne..
Huh..
ja päivittelen taas joskus, kun joudan :)
tiistai 9. elokuuta 2011
Kääks..
Huomenna meidän esikoinen lähtee eskariin!
Ihan kauhee huomata että hei, sehän on kasvanu isoks likaks jo!
No, kai se alotus menee ihan hyvin, kunhan me saadaan ittemme aamulla sängystä ylös *haha* kyllä tässä on _yritetty_ harjotella tota nousemista, vähän laihoin tuloksin kyllä.. Jos sit jo huomenna aamulla onnistuis? Klo 9 alkaa touhotus :)
Jeps, tänään on eräänlainen vuosipäivä,
nimittäin 8 vuotta kulunut siitä kun tapasin tuon ukkokullan :D
Ajatella että nyt 8 vuotta myöhemmin ja (miehen) 40 kiloa myöhemmin, meillä on 4 lasta ja huomenna aika pankkiin keskusteleen taas asuntolainasta :)
Vuosipäivä on myös niinkin, että tasan kolme vuotta sitten laitettiin kolmonen haudan lepoon :'( Siitäkin on jo niin kauan,, vaikka samalla silti vielä niin vähän..
Syksyllä näitä vuosipäiviä ei sit olekkaan, kaikki syntymäpäivät yms. on tammi-elokuussa, seuraava juhla taitaa sit ollakkin joulu :D
Juu,, Pekkokin täytti eilen 3kuukautta (JO!!) ja neuvolassa sai parit rokotteet..
Oikea jalka sit turpos illalla reidestä ja oli ihan kosketus-arka, vähän kun koski jalkapohjaankin niin parku tuli. Ja eihän meillä ollu noin pienelle suppojakaan kaapissa, 120mg oli pienimmät mitä löyty, onneks oli tilkka nestemäistä panadolia sit pullon pohjalla! Annoin pojalle 4ml ja sit perään tissi suuhun ja siihen hän sit simahti kun lääke alko vaikuttaan,, Mutta kyllä hän huusikin tunnin verran ihan suoraa huutoa, selkeesti sattu raukkaa :(
Kohta pitäis lähtee hakeen vielä neitoselle eskari-reppua, mummu ja pappa sen kävi tänään hänelle ostamassa, ei onneks kovin viime tinkaan menny sekään :D
Jahas.. Uunia päälle että saa murua rinnan alle tänäänkin,, palataan!
Ihan kauhee huomata että hei, sehän on kasvanu isoks likaks jo!
No, kai se alotus menee ihan hyvin, kunhan me saadaan ittemme aamulla sängystä ylös *haha* kyllä tässä on _yritetty_ harjotella tota nousemista, vähän laihoin tuloksin kyllä.. Jos sit jo huomenna aamulla onnistuis? Klo 9 alkaa touhotus :)
Jeps, tänään on eräänlainen vuosipäivä,
nimittäin 8 vuotta kulunut siitä kun tapasin tuon ukkokullan :D
Ajatella että nyt 8 vuotta myöhemmin ja (miehen) 40 kiloa myöhemmin, meillä on 4 lasta ja huomenna aika pankkiin keskusteleen taas asuntolainasta :)
Vuosipäivä on myös niinkin, että tasan kolme vuotta sitten laitettiin kolmonen haudan lepoon :'( Siitäkin on jo niin kauan,, vaikka samalla silti vielä niin vähän..
Syksyllä näitä vuosipäiviä ei sit olekkaan, kaikki syntymäpäivät yms. on tammi-elokuussa, seuraava juhla taitaa sit ollakkin joulu :D
Juu,, Pekkokin täytti eilen 3kuukautta (JO!!) ja neuvolassa sai parit rokotteet..
Oikea jalka sit turpos illalla reidestä ja oli ihan kosketus-arka, vähän kun koski jalkapohjaankin niin parku tuli. Ja eihän meillä ollu noin pienelle suppojakaan kaapissa, 120mg oli pienimmät mitä löyty, onneks oli tilkka nestemäistä panadolia sit pullon pohjalla! Annoin pojalle 4ml ja sit perään tissi suuhun ja siihen hän sit simahti kun lääke alko vaikuttaan,, Mutta kyllä hän huusikin tunnin verran ihan suoraa huutoa, selkeesti sattu raukkaa :(
Kohta pitäis lähtee hakeen vielä neitoselle eskari-reppua, mummu ja pappa sen kävi tänään hänelle ostamassa, ei onneks kovin viime tinkaan menny sekään :D
Jahas.. Uunia päälle että saa murua rinnan alle tänäänkin,, palataan!
keskiviikko 27. heinäkuuta 2011
Ja taas olis keskiviikko
Ihan oikeesti, aika juoksee.
Nyt se vois hidastaa tahtiaan siihen, kun tuntuu että päivä vaan jatkuu ja jatkuu..
Mut ei, nyt huomataan jatkuvasti et ei hitto, huomen on jo torstai ja sit alkaa jo viikonloppu!
Pöh..
Tässäpä kuva meidän pienen vauvan 3v.- kukkalaitteesta, siitä tuli ihana!
Ja mä kävin sen edellispäivänä tilaamassa, annoin vapaat kädet tekijälle, ainoostaan hinnasta ja laitteen korkeudesta sovittiin, niin ja tietysti muodosta.
Ihana oli, en oo uskaltanu mennä katsoon mitä seuraavan päivän kamala kaatosade sille teki, luulenpa että vesi piiskas sen aika huonoon kuntoon..
Kamala kun välillä iskee oikein huono omatunto, kun ei ehdi haudalla käymään :(
Mutta,, pienin on yleensä aika kiukkunen jo siinä vaiheessa kun on kaupassa käyty, että sit on suuntana koti.. Ja jos taas on siinä vaiheessa että hän nukkuis hyvin, niin sit on ihan tuskasen kuuma, paarmat syö elävältä ja Veikka juoksee pitkin hautausmaata, Nea kintereillänsä..
Hmm.. Kai sinne jossain vaiheessa, nyt vaan huomasin että kukat oli "hiukan" ylikasvaneita ja oikeestaan jo uusimisen tarpeessa.. Ei vaan aika riitä.
Kuten huomasin kirppariöydänkin kanssa, olishan se hyvä käydä siellä aina laittamassa pöytää kuntoon, mutta kun ei ehdi!
Eka viikko meni ihan kivasti, ei siinä paljon tavaraa ollukkaan niin pysy hyvin siistinä ja tavaraa menikin, sit jätin loput sinne hinnoteltavaks just ton ajanpuutteen takia ja käyn sit tilittämässä sen, kuten tänään, saan puolet tuotosta enkä maksa siis erillistä pöytävuokraa :)
Tänään vein lisää tavaraa, kyselin vähän samalla että mitähän menis, pehmot ei kuulemma oikein mene kaupaks,, harmi sillä niitä löytys!
Tarvii varmaan lahjottaa pelastusarmeijalle tms..
Jeps jeps,, mitäs muuta? Ei ihmeitä.
Viikonloppuna piipahdin paikallisessa vähän lauleskelemassa ja tuli samalla höpöteltyä noiden "oman kylän työkavereiden" kanssa, olis mahiksia päästä omalle kylälle töihin!! Ja kun sais vielä aikaseks ottaa puhelimen käteen ja tiedustella asiaa, niin vois auttaa vielä vähän enemmän ;)
Alkuviikko on menny ihan omaa rataansa, maanantaina kävin taas vaihtamassa uutta puhelinta, kun ei toi vaan toimi! Pistin palautetta dna:lle tänään ja katotaan mitä eteenpäin,, sain siis uuden luurin 19.7. ja nyt se on jo vaihdettu kahdesti uuteen, aina sama vika ja vähän jotain "extraa" mukana,, mutta eivät voi vaihtaa mallia :/
Tänään käytiin uimassa ipanoiden kanssa, minäkin jo toista kertaa järvessä :D nyt lähti sit karvahattukin päästä, viime kerralla kun se jäi :D
Nappasin pienimmän pikkusiskon mukaani ja äitee polki pyörällä sinne rannalle, takas sama homma. Kyllähän se kivasti viilensi, yhtään ei vaan oo hajua et paljonko oli veden lämpötila,, jonkinverran xD
Sit kävin tossa ottamassa muutaman juoksupyrähdyksen, hitto tuntu että norsu lähti taas liikkeelle, perse hylly (joo ihan suomeks) ja tissiin sattu :D Vaikka oli urheiluliivit päällä, niin kyllähän nää maitomeijerit hytkyy inhottavasti :/
No, pikkuhiljaa pikkuhiljaa ;)
Ja sit lopuks vielä vähän polkupyöräilyä :)
Tarkotus olis tässä muutaman viikon sisään vetästä tommonen 20-25km fillarilla (per suunta) että kai se tarvis vähän pyöräillä ettei ihan kylmiltään lähde :)
Jahas,, sit vois taas lähtee ihmetteleen et tulisko noi lapsukaiset iltapalalle ja nukkuun, kellokin jo ihan kivasti ja ne lähti isänsä kanssa tekeen autoremppaa pihaan..
Palaillaanhan taas! Hyvin todennäkösesti viikon päästä ;)
Nyt se vois hidastaa tahtiaan siihen, kun tuntuu että päivä vaan jatkuu ja jatkuu..
Mut ei, nyt huomataan jatkuvasti et ei hitto, huomen on jo torstai ja sit alkaa jo viikonloppu!
Pöh..
Tässäpä kuva meidän pienen vauvan 3v.- kukkalaitteesta, siitä tuli ihana!
Ja mä kävin sen edellispäivänä tilaamassa, annoin vapaat kädet tekijälle, ainoostaan hinnasta ja laitteen korkeudesta sovittiin, niin ja tietysti muodosta.
Ihana oli, en oo uskaltanu mennä katsoon mitä seuraavan päivän kamala kaatosade sille teki, luulenpa että vesi piiskas sen aika huonoon kuntoon..
Kamala kun välillä iskee oikein huono omatunto, kun ei ehdi haudalla käymään :(
Mutta,, pienin on yleensä aika kiukkunen jo siinä vaiheessa kun on kaupassa käyty, että sit on suuntana koti.. Ja jos taas on siinä vaiheessa että hän nukkuis hyvin, niin sit on ihan tuskasen kuuma, paarmat syö elävältä ja Veikka juoksee pitkin hautausmaata, Nea kintereillänsä..
Hmm.. Kai sinne jossain vaiheessa, nyt vaan huomasin että kukat oli "hiukan" ylikasvaneita ja oikeestaan jo uusimisen tarpeessa.. Ei vaan aika riitä.
Kuten huomasin kirppariöydänkin kanssa, olishan se hyvä käydä siellä aina laittamassa pöytää kuntoon, mutta kun ei ehdi!
Eka viikko meni ihan kivasti, ei siinä paljon tavaraa ollukkaan niin pysy hyvin siistinä ja tavaraa menikin, sit jätin loput sinne hinnoteltavaks just ton ajanpuutteen takia ja käyn sit tilittämässä sen, kuten tänään, saan puolet tuotosta enkä maksa siis erillistä pöytävuokraa :)
Tänään vein lisää tavaraa, kyselin vähän samalla että mitähän menis, pehmot ei kuulemma oikein mene kaupaks,, harmi sillä niitä löytys!
Tarvii varmaan lahjottaa pelastusarmeijalle tms..
Jeps jeps,, mitäs muuta? Ei ihmeitä.
Viikonloppuna piipahdin paikallisessa vähän lauleskelemassa ja tuli samalla höpöteltyä noiden "oman kylän työkavereiden" kanssa, olis mahiksia päästä omalle kylälle töihin!! Ja kun sais vielä aikaseks ottaa puhelimen käteen ja tiedustella asiaa, niin vois auttaa vielä vähän enemmän ;)
Alkuviikko on menny ihan omaa rataansa, maanantaina kävin taas vaihtamassa uutta puhelinta, kun ei toi vaan toimi! Pistin palautetta dna:lle tänään ja katotaan mitä eteenpäin,, sain siis uuden luurin 19.7. ja nyt se on jo vaihdettu kahdesti uuteen, aina sama vika ja vähän jotain "extraa" mukana,, mutta eivät voi vaihtaa mallia :/
Tänään käytiin uimassa ipanoiden kanssa, minäkin jo toista kertaa järvessä :D nyt lähti sit karvahattukin päästä, viime kerralla kun se jäi :D
Nappasin pienimmän pikkusiskon mukaani ja äitee polki pyörällä sinne rannalle, takas sama homma. Kyllähän se kivasti viilensi, yhtään ei vaan oo hajua et paljonko oli veden lämpötila,, jonkinverran xD
Sit kävin tossa ottamassa muutaman juoksupyrähdyksen, hitto tuntu että norsu lähti taas liikkeelle, perse hylly (joo ihan suomeks) ja tissiin sattu :D Vaikka oli urheiluliivit päällä, niin kyllähän nää maitomeijerit hytkyy inhottavasti :/
No, pikkuhiljaa pikkuhiljaa ;)
Ja sit lopuks vielä vähän polkupyöräilyä :)
Tarkotus olis tässä muutaman viikon sisään vetästä tommonen 20-25km fillarilla (per suunta) että kai se tarvis vähän pyöräillä ettei ihan kylmiltään lähde :)
Jahas,, sit vois taas lähtee ihmetteleen et tulisko noi lapsukaiset iltapalalle ja nukkuun, kellokin jo ihan kivasti ja ne lähti isänsä kanssa tekeen autoremppaa pihaan..
Palaillaanhan taas! Hyvin todennäkösesti viikon päästä ;)
tiistai 19. heinäkuuta 2011
Huomenna
Huomenna on taas se päivä, kun tulee vuosi lisää.
Vuosi lisää siitä kun elämä muuttui, täydellisesti.
Kävin tilaamassa kukka-asetelman huomiselle, siitä tulee numero 3:n muotoinen.
Meidän Jesse- pieni, huomenna 3vuotta <3
Ja äidillä on edelleen kamala ikävä! :'(
Vuosi lisää siitä kun elämä muuttui, täydellisesti.
Kävin tilaamassa kukka-asetelman huomiselle, siitä tulee numero 3:n muotoinen.
Meidän Jesse- pieni, huomenna 3vuotta <3
Ja äidillä on edelleen kamala ikävä! :'(
Reissu takana
Se olis sit reissu takana, lasten eka kerta "ulkomailla" :D
Laivaan mentiin vähän viime tingassa, oli jonkun verran tota ruuhkaa Mannerheimintiellä ja melkein jokaisissa valoissakin seistiin..
Satamassa isäntä vetäs auton parkkiin ja lähti viemään Nean kanssa auton avaimia parkkeerauspalvelun miehelle, mä jäin poikien kanssa autolle tyhjentään tavaroita.
Pekko veti sikeitä, vähän avas silmiään kun nostin vaunuihin mut nukahti sit onneks uudelleen, heräs kyllä kun päästiin hyttiin.
Hytissä nappasin pojan rintareppuun ja lähettiin käymään kannella, pitäähän se aina päästä katsoon kun laiva lähtee satamasta :)
Helsingissä paisto aurinko, kotonahan tuli vettä kun saavista kaataen kun lähdettiin, ja kannella häikäs, niin ja tuuli niin että meinas lakit lähtee päästä
Sisätiloissa oli sit kivempi katella merelle, kun ei tuullu :D Tässäpä minä ja eläväiseni <3
Maisemaa :)
Leikkipaikalla oli lasten mielestä kiva heponen
Veikka;
Nea myös;
Ja Pekollakin oli niin hauskaa että ihan nauratti
Ilta oltiin ja mentiin ja kymmenen jäljestä käytiin iltapalalla ja siitä sitten hyttiin, ikkunasta bongailtiin muita laivoja ja ipanathan oli ihan tohkeissaan kun saivat nukkua yläsängyissä, kiitos ystäväiselle, niin nyt tiedän että laivalla on mahdollisuus saada korkeat reunukset yläsänkyihin :D
Veikka nukahti aika nopsasti, Nea kuukuili pitkälle yöhön, mutta nukahti hänkin sit kun maltto olla aloillansa ja laittaa silmät kiinni.
Itellä meinas iskeä merisairaus, teki sen verran pahaa se aallokko mikä merellä oli, huh.. Pienimmälläkin tais ottaa masun pohjasta, ainakin äänestä päätellen :D
Ihmekkös tuo sit olikaan että vähän aallot tuntu, kun meidän hytti oli kolmas keulasta päin, kannella 4, eli alin kansi missä on A-luokan hyttejä ;)
Sunnuntai-aamuna heräiltiin pari tuntia ennen satamaan saapumista ja aamupalalle lähtiessa otettiin kaikki tarpeellinen mukaan, ettei tarvinnut enään palata hytille, hissiä kun tuolla laivalla ei meinannu saada sitten millään, laiskoja aikuisia ihmisiä koko laiva täynnä,, oli kiva odotella vaunujen kanssa ja sit kun ne aikuiset ihmiset oikeesti kiilas koko ajan edelle :/
Aika monesti me rattaita kannettiinkin sitten rappuja pitkin kun alko hermo käryään hissijonossa..
Ja on muuten jännä homma, että ihmisillä on aina kauhee kiire, ensin kiirehditään laivaan ja sit kiirehditään sieltä ulos..
Aamupalan jälkeen tosiaan ipanat meni hetkeks pallomereen loikkiin ja mä ehdin pienimmän ruokkiin siinä ikkunalla istuskellessa :)
Kävi muuten ihan kivan näppärästi tuo pienimmän ruokkiminen, kun ei ole vielä pullolapsi :)
Laivasta mentiin ulos kun se suurin ryysis oli menny ja lähdettiin käveleen kohti vanha kaupunkia.
Veikallahan oli rattaat mukana, ettei tarvinnu koko matkaa kuunnella et "mä en jaksa kävellä".. No, kun tämä vinkumis mahdollisuus oli poissuljettu, niin jätkähän vikisi sit "koska me ollaan perillä" ja "mä haluan kävellä".. Niin, jos se oli tullu käveleen, olis varmaan juossu taas jonkun fillarin alle, siellä kun porukka menee ihan kiitettävää tahtia niillä pyörillä, omilla kaistoillaan joo siinä kävelytien vieressä, mutta Veikan tuntien se olis varmaan loikannu alle, joten ihan turvallisuussyistäkin poika istu matkarattaissa. Nea jakso kävellä hyvin, ei vinkunu kyllä kertaakaan että väsyttäis tai muutakaan :)
Tulipahan kierrettyä pieniä putiikkeja ja käytyä katukahvilassa yms. tykkäsin.
Tylsäähän se toki lapsille on, että kierrellään vaan kaupungilla, mutta olihan se niillekkin elämys omalla tavallaan ja kuulemma oli kivaakin :)
Siellä kahvilassa oli huvittavaa, kun Veikka tuli valkkaan itselleen smoothieta, niin sit sille myyjälle englanniks sanoin mitä otan, niin poika oli silmät suurina vieressä "Äiti miksä puhut tota kieltä?!" :D
Laivaan palattiin hyvissä ajoin takasin ja sit taas oltiin ja mentiin ja tehtiin ostoksia. Puffettiin mentiin 19.30 paikallista aikaa ja vaikka mä olin Pekonkin syöttäny just ennen sinne menoa, niin hänpä päätti että äitin ei tarvi syödä.. Ehdin lautaseni hakeen nenän eteen kun herra alotti mekastuksen, hetkeks sain huijattua tutilla, oli just nukahtamassa syliin, kun Veikka kiljas jotain ja taas alko parku..
Porukka alko jo mulkoileen muista pöydistä, mutta niin ne mulkoili sittenkin kun poika hiljeni, vaan enpä jaksa uskoa että ketään häiritti, kun ei kukaan nähnykkään mitään ;) Ja jos häiritti, niin samalla tavallahan ne vauvatkin syö kun aikuisetkin.
Ruuan jälkeen käytiin hakemassa muksuille tatuoinnit, pomppivat hetken vielä pomppulinnassa ja sit pakotti jo jalkoja niin paljon et oli päästävä hyttiin lepäämään. Nealla kävi vaan ikävästi sen tatuoinnin kanssa, se rullautu nimittäin pois vaikka olikin kuivunu hyvin :( Harmi, mutta minkäs teet..
Nea lähti vielä iskän kanssa käymään tax freessä ja mä jäin poikien kansa laitaan sänkyjä valmiiks, Veikka kävi ennätysnopeesti hammaspesulla, sillä kun oli kiire yläsänkyyn :D Sieltä se sit bongaili majakoita :)
Pekkokin innostu oikein jutteleen ilosesti kun heräs, kyllä äitillä tais silmänurkkakin vähän kostua, kun toinen tuijotti suurilla sinisillä silmillä suoraan silmiin, hymy korvissa ja ilosen kimakalla äänellä "höö!" "Höö!!" :D <3 <3
Ihana <3
Laiva ei keikuttanu onneks tällä kertaa ihan niin paljoa kun mennessä, aamuyöllä kuulemma oli keikkunu, mutta ei mulla ole semmosesta tietookaan :D
Aamulla oli taas herätys pari tuntia ennen satamaa, laiteltiin kamppeita kasaan ja aamupalalle, aamupalan jälkeen vielä pienimmän syöttö hytissä ja sit alettiinkin oleen helsingissä.
Voi helkkari sitä ihmisten määrää siinä terminaalissa ja oikeesti, kun ne kiilaa ihan surutta vaikka näkee vaunut edessään! Ä-R-S-Y-T-T-Ä-V-Ä-Ä...
Haettiin auton avain ja maksettiin parkkipalvelu, ei muuta kun autoa pakkaamaan.. Ja sit lähdettiin vielä korkeesaaressa käymään, ihan kun ei olis jo tarpeeks kävelty :D
Eihän meillä tietenkää ollu aurinkorasvaakaan mukana, lapset vältti palamisen kun niillä on jo hyvä "pohjaväri" mutta minä ja isäntä ollaanki sit punasia. Huh, kyllä on kipeetä tehny tän päivää molemmilla tuolla niska-hartia- seudulla.. Mutta kai se tästä ;)
Oli kaikinpuolin kiva reissu ja tänään onkin sit ollu kintut jumissa :D
Laivaan mentiin vähän viime tingassa, oli jonkun verran tota ruuhkaa Mannerheimintiellä ja melkein jokaisissa valoissakin seistiin..
Satamassa isäntä vetäs auton parkkiin ja lähti viemään Nean kanssa auton avaimia parkkeerauspalvelun miehelle, mä jäin poikien kanssa autolle tyhjentään tavaroita.
Pekko veti sikeitä, vähän avas silmiään kun nostin vaunuihin mut nukahti sit onneks uudelleen, heräs kyllä kun päästiin hyttiin.
Hytissä nappasin pojan rintareppuun ja lähettiin käymään kannella, pitäähän se aina päästä katsoon kun laiva lähtee satamasta :)
Helsingissä paisto aurinko, kotonahan tuli vettä kun saavista kaataen kun lähdettiin, ja kannella häikäs, niin ja tuuli niin että meinas lakit lähtee päästä
Sisätiloissa oli sit kivempi katella merelle, kun ei tuullu :D Tässäpä minä ja eläväiseni <3
Maisemaa :)
Leikkipaikalla oli lasten mielestä kiva heponen
Veikka;
Nea myös;
Ja Pekollakin oli niin hauskaa että ihan nauratti
Ilta oltiin ja mentiin ja kymmenen jäljestä käytiin iltapalalla ja siitä sitten hyttiin, ikkunasta bongailtiin muita laivoja ja ipanathan oli ihan tohkeissaan kun saivat nukkua yläsängyissä, kiitos ystäväiselle, niin nyt tiedän että laivalla on mahdollisuus saada korkeat reunukset yläsänkyihin :D
Veikka nukahti aika nopsasti, Nea kuukuili pitkälle yöhön, mutta nukahti hänkin sit kun maltto olla aloillansa ja laittaa silmät kiinni.
Itellä meinas iskeä merisairaus, teki sen verran pahaa se aallokko mikä merellä oli, huh.. Pienimmälläkin tais ottaa masun pohjasta, ainakin äänestä päätellen :D
Ihmekkös tuo sit olikaan että vähän aallot tuntu, kun meidän hytti oli kolmas keulasta päin, kannella 4, eli alin kansi missä on A-luokan hyttejä ;)
Sunnuntai-aamuna heräiltiin pari tuntia ennen satamaan saapumista ja aamupalalle lähtiessa otettiin kaikki tarpeellinen mukaan, ettei tarvinnut enään palata hytille, hissiä kun tuolla laivalla ei meinannu saada sitten millään, laiskoja aikuisia ihmisiä koko laiva täynnä,, oli kiva odotella vaunujen kanssa ja sit kun ne aikuiset ihmiset oikeesti kiilas koko ajan edelle :/
Aika monesti me rattaita kannettiinkin sitten rappuja pitkin kun alko hermo käryään hissijonossa..
Ja on muuten jännä homma, että ihmisillä on aina kauhee kiire, ensin kiirehditään laivaan ja sit kiirehditään sieltä ulos..
Aamupalan jälkeen tosiaan ipanat meni hetkeks pallomereen loikkiin ja mä ehdin pienimmän ruokkiin siinä ikkunalla istuskellessa :)
Kävi muuten ihan kivan näppärästi tuo pienimmän ruokkiminen, kun ei ole vielä pullolapsi :)
Laivasta mentiin ulos kun se suurin ryysis oli menny ja lähdettiin käveleen kohti vanha kaupunkia.
Veikallahan oli rattaat mukana, ettei tarvinnu koko matkaa kuunnella et "mä en jaksa kävellä".. No, kun tämä vinkumis mahdollisuus oli poissuljettu, niin jätkähän vikisi sit "koska me ollaan perillä" ja "mä haluan kävellä".. Niin, jos se oli tullu käveleen, olis varmaan juossu taas jonkun fillarin alle, siellä kun porukka menee ihan kiitettävää tahtia niillä pyörillä, omilla kaistoillaan joo siinä kävelytien vieressä, mutta Veikan tuntien se olis varmaan loikannu alle, joten ihan turvallisuussyistäkin poika istu matkarattaissa. Nea jakso kävellä hyvin, ei vinkunu kyllä kertaakaan että väsyttäis tai muutakaan :)
Tulipahan kierrettyä pieniä putiikkeja ja käytyä katukahvilassa yms. tykkäsin.
Tylsäähän se toki lapsille on, että kierrellään vaan kaupungilla, mutta olihan se niillekkin elämys omalla tavallaan ja kuulemma oli kivaakin :)
Siellä kahvilassa oli huvittavaa, kun Veikka tuli valkkaan itselleen smoothieta, niin sit sille myyjälle englanniks sanoin mitä otan, niin poika oli silmät suurina vieressä "Äiti miksä puhut tota kieltä?!" :D
Laivaan palattiin hyvissä ajoin takasin ja sit taas oltiin ja mentiin ja tehtiin ostoksia. Puffettiin mentiin 19.30 paikallista aikaa ja vaikka mä olin Pekonkin syöttäny just ennen sinne menoa, niin hänpä päätti että äitin ei tarvi syödä.. Ehdin lautaseni hakeen nenän eteen kun herra alotti mekastuksen, hetkeks sain huijattua tutilla, oli just nukahtamassa syliin, kun Veikka kiljas jotain ja taas alko parku..
Porukka alko jo mulkoileen muista pöydistä, mutta niin ne mulkoili sittenkin kun poika hiljeni, vaan enpä jaksa uskoa että ketään häiritti, kun ei kukaan nähnykkään mitään ;) Ja jos häiritti, niin samalla tavallahan ne vauvatkin syö kun aikuisetkin.
Ruuan jälkeen käytiin hakemassa muksuille tatuoinnit, pomppivat hetken vielä pomppulinnassa ja sit pakotti jo jalkoja niin paljon et oli päästävä hyttiin lepäämään. Nealla kävi vaan ikävästi sen tatuoinnin kanssa, se rullautu nimittäin pois vaikka olikin kuivunu hyvin :( Harmi, mutta minkäs teet..
Nea lähti vielä iskän kanssa käymään tax freessä ja mä jäin poikien kansa laitaan sänkyjä valmiiks, Veikka kävi ennätysnopeesti hammaspesulla, sillä kun oli kiire yläsänkyyn :D Sieltä se sit bongaili majakoita :)
Pekkokin innostu oikein jutteleen ilosesti kun heräs, kyllä äitillä tais silmänurkkakin vähän kostua, kun toinen tuijotti suurilla sinisillä silmillä suoraan silmiin, hymy korvissa ja ilosen kimakalla äänellä "höö!" "Höö!!" :D <3 <3
Ihana <3
Laiva ei keikuttanu onneks tällä kertaa ihan niin paljoa kun mennessä, aamuyöllä kuulemma oli keikkunu, mutta ei mulla ole semmosesta tietookaan :D
Aamulla oli taas herätys pari tuntia ennen satamaa, laiteltiin kamppeita kasaan ja aamupalalle, aamupalan jälkeen vielä pienimmän syöttö hytissä ja sit alettiinkin oleen helsingissä.
Voi helkkari sitä ihmisten määrää siinä terminaalissa ja oikeesti, kun ne kiilaa ihan surutta vaikka näkee vaunut edessään! Ä-R-S-Y-T-T-Ä-V-Ä-Ä...
Haettiin auton avain ja maksettiin parkkipalvelu, ei muuta kun autoa pakkaamaan.. Ja sit lähdettiin vielä korkeesaaressa käymään, ihan kun ei olis jo tarpeeks kävelty :D
Eihän meillä tietenkää ollu aurinkorasvaakaan mukana, lapset vältti palamisen kun niillä on jo hyvä "pohjaväri" mutta minä ja isäntä ollaanki sit punasia. Huh, kyllä on kipeetä tehny tän päivää molemmilla tuolla niska-hartia- seudulla.. Mutta kai se tästä ;)
Oli kaikinpuolin kiva reissu ja tänään onkin sit ollu kintut jumissa :D
sunnuntai 10. heinäkuuta 2011
Oltiinpa taas juhlissa
Kyllä on nyt juhlia ollut pienimmän miehen elämän aikana ihan riittämiin :)
Eilen oli vissiin viimeiset tuommoset isommat juhlat ja loppukesän voi sitten vaan "olla".. Vaikka pian onkin tulossa vielä laivareissu :)
Eli isosisko se sitten purjehti avioliiton satamaan <3 Oli kyllä kaunis morsian ja komea sulhanen :)
Ilma oli kaunis, mutta välillä jopa tuskasen kuuma, etenkin kun omakin hame oli kangasta joka EI hengittänyt ja alaosassa vielä vuorikin.. huh..
Isommilla lapsilla oli kivaa, etenkin juhlapaikalla kun sai juosta ulkona ja puhallella saippuakuplia!
Kirkossa oli taas jännittävät fiilikset, sainpa kävellä jälleen sen häämusiikin soidessa kohti alttaria :D Tällä kertaa tosin vierellä tuikituntematon mies *haha* mutta kyllä siinä silti jännitti vaikkei tarvinnukkaan kun kävellä sinne alttarille seisomaan :)
Pekolla palo hermot takarivissä iskän kanssa, tosin olihan siellä kirkossakin aika lämmin, eikä noin pienen tarvitse jaksaakkaan :) Isäntä lähti sitten pienen kanssa ulos ja siellähän olikin ihan tyytyväinen poika sitten autolla odottamassa kun me päästiin viimein kirkosta ulos.
Isommat ipanat oli nätisti mummon huomassa ja innokkaasti ne puhalteli parille kuplia :)
Juhlissa oli toinenkin pikkunen, neitonen. Hän tais olla jopa viikon Pekkoa vanhempi :) Eipä tuntunu pieniä toisensa kiinnostavan kun käytiin moikkaamassa :D
Kotiin oli silti taas kiva tulla, neiti jäi matkan varrella mummolaan yökylään ja Veikka suuttu kun hänkin ei päässyt. Kuitenkin pieni epäilys oli, että jos V olis sinne jäänyt, niin poruhan siitä olis tullut ja hetken päästä puhelin soinut.. Tosin, periaate on, että jos haluaa jäädä, niin kotiin ei haeta ennen kun seuraavana päivänä.
Veikan kanssa meillä olikin loppu kotimatkalla oikein mielenkiintoset keskustelut, miten voikin noinkin pieni (4v) höpötellä kaikkea laidata laitaan? :)
Taisin opettaa ohi mennen pari sanaa ruotsiakin "Jag heter Veikka" tuli jo aika sujuvasti kun kotiin päästiin :D
Tänään käytiinkin Veikan kanssa kahdestaan hakemassa Nea kotiin, Pekko jäi päikkäreille iskän kanssa kotiin, enkä viitsiny sitten toista turhaan herätellä autoon istumaan.
Nyt on kaikki siis kotona ja pitäis alkaa hinnottelemaan pieniä vaatteita kirpputorille.. huh.. siinä sitä hommaa sitten on..
Eilen oli vissiin viimeiset tuommoset isommat juhlat ja loppukesän voi sitten vaan "olla".. Vaikka pian onkin tulossa vielä laivareissu :)
Eli isosisko se sitten purjehti avioliiton satamaan <3 Oli kyllä kaunis morsian ja komea sulhanen :)
Ilma oli kaunis, mutta välillä jopa tuskasen kuuma, etenkin kun omakin hame oli kangasta joka EI hengittänyt ja alaosassa vielä vuorikin.. huh..
Isommilla lapsilla oli kivaa, etenkin juhlapaikalla kun sai juosta ulkona ja puhallella saippuakuplia!
Kirkossa oli taas jännittävät fiilikset, sainpa kävellä jälleen sen häämusiikin soidessa kohti alttaria :D Tällä kertaa tosin vierellä tuikituntematon mies *haha* mutta kyllä siinä silti jännitti vaikkei tarvinnukkaan kun kävellä sinne alttarille seisomaan :)
Pekolla palo hermot takarivissä iskän kanssa, tosin olihan siellä kirkossakin aika lämmin, eikä noin pienen tarvitse jaksaakkaan :) Isäntä lähti sitten pienen kanssa ulos ja siellähän olikin ihan tyytyväinen poika sitten autolla odottamassa kun me päästiin viimein kirkosta ulos.
Isommat ipanat oli nätisti mummon huomassa ja innokkaasti ne puhalteli parille kuplia :)
Juhlissa oli toinenkin pikkunen, neitonen. Hän tais olla jopa viikon Pekkoa vanhempi :) Eipä tuntunu pieniä toisensa kiinnostavan kun käytiin moikkaamassa :D
Kotiin oli silti taas kiva tulla, neiti jäi matkan varrella mummolaan yökylään ja Veikka suuttu kun hänkin ei päässyt. Kuitenkin pieni epäilys oli, että jos V olis sinne jäänyt, niin poruhan siitä olis tullut ja hetken päästä puhelin soinut.. Tosin, periaate on, että jos haluaa jäädä, niin kotiin ei haeta ennen kun seuraavana päivänä.
Veikan kanssa meillä olikin loppu kotimatkalla oikein mielenkiintoset keskustelut, miten voikin noinkin pieni (4v) höpötellä kaikkea laidata laitaan? :)
Taisin opettaa ohi mennen pari sanaa ruotsiakin "Jag heter Veikka" tuli jo aika sujuvasti kun kotiin päästiin :D
Tänään käytiinkin Veikan kanssa kahdestaan hakemassa Nea kotiin, Pekko jäi päikkäreille iskän kanssa kotiin, enkä viitsiny sitten toista turhaan herätellä autoon istumaan.
Nyt on kaikki siis kotona ja pitäis alkaa hinnottelemaan pieniä vaatteita kirpputorille.. huh.. siinä sitä hommaa sitten on..
torstai 7. heinäkuuta 2011
Hip Hei!
Oikein jo toinen teksti viikon sisällä! :D
Huomasinpa että viime päivityksellä oli tullut toinenkin "teksti" jossa vain kuva ja puolet otsikosta,, Hetki meni ennen kun tajusin että niin joo, mähän tosiaan vahingossa painoin enteriä ja perään sitten että pysäytä.. Ehti näköjään sit julkaseen kuitekin.
No, nyt se on poistettu.
Kiitos kaikille onnitelleille :) (olipas hankala sana :D )
Enempää kuvia ei just nyt olekkaan, meidän kameralla kun ei sitten kukaan napannut meistä perhepotrettia, niin tarvii sitten odotella että joku viitsii lähettää niitä mullekkin. No, ajallaan, ajallaan :)
Mitäs tänne.. Veikalla taas ollu oikein tempauksia.
Toissa-iltana muksut oi puistossa ja aloin sitten ikkunasta katsoon että mitähän ne nyt sitten siellä taas touhuaa,, Nea istu keinussa ja Veikka istu maassa, lippis vieressä ja mätti sen täyteen hiekkaa! Karjasin taka-ovelta että tänne sieltä ja poika tuli vähän "luimistellen" tykö, jäi muutaman metrin päähän ja kirkkain silmin väitti "Nea se oli!" Jep! Mähän en nähnykkään mitään...
Nappasin pojalta lippalakin päästä, joka oli vielä puolillaan hiekkaa.. Pölytin sormilla hiuksia ja kamala pölinä kävi vaan kun ihan hienoa hiekkaa oli siis päänahka täynnä.. Käskin sisään ja hetken päästä tajusin että se oli moka :D
Poika tuli olkkarin puolelle, avas takkinsa ja ropina kävi ja ei muuta kun takas ulos, puisteleen takki ja kengät..
Ja sit suihkuun peseen hiekkapölyt pois..
Nean käskin samalla sisälle ja myönsihän se sitten myöhemmin että hänkin sitä hiekkaa sinne lakkiin laitto, syyks kerto sen, että kun hattu ei ollu Veikalla päässä.. Ah,, ihanaa..
Myöhemmin mentiin sitten vielä ulos, siivoilin autoa sisältä ja pesin ulkoa etupihalla ja lapset ajeli polkupyörillä pihaa ympäri, Pekko veti iltanokosia vaunuissa ja oli kyllä mukavan viilee :)
Noo.. eilen en sit päästänykkään muksuja puistoon, mutta saivat olla tossa pihalla "äidin valvovan silmän alla", mikä ei sit varmaan valvonu tarpeeks, nimittäin kun kävin hakemassa sisältä roskapussin ja lähdin viemään sitä ulos roskiin, niin johan noi oli kantaneet suunnileen puolet hiekkalaatikon hiekoista liukumäkeen ja siihenhän oli sit kiva laskee päälle.. *mutinaa*
No, ipanat haki nätisti katuluudan ja putsasivat jälkensä..
Isot jatko fillarointia ja muuta pelleilyä etupihalla, pienin veti sikeitä varjossa vaunuissa ja ite jatkoin auton puunausta :) (Kyllä nyt kiiltää! :D )
Välillä piipahdettiin kaupassa ja tehtiin ruokakin, grillailtiin jne.. ja illalla laitettiin uima-allas takapihalle :)
Arvatkaapa vaan ketkä kärttää tällä hetkellä sinne pääsyä!?
Eivät vaan reppanat hoksi, ettei se vesi ole vielä lämmennyt, kun vasta illalla se laskettiin ;)
Noo,, kylmä kylpy tiedossa jos kohta sinne jo haluavat, ajattelin kyllä että käydään ensin asioilla piipahtamassa ja sitten vasta :)
Ja nyt jatkamaan :)
Huomasinpa että viime päivityksellä oli tullut toinenkin "teksti" jossa vain kuva ja puolet otsikosta,, Hetki meni ennen kun tajusin että niin joo, mähän tosiaan vahingossa painoin enteriä ja perään sitten että pysäytä.. Ehti näköjään sit julkaseen kuitekin.
No, nyt se on poistettu.
Kiitos kaikille onnitelleille :) (olipas hankala sana :D )
Enempää kuvia ei just nyt olekkaan, meidän kameralla kun ei sitten kukaan napannut meistä perhepotrettia, niin tarvii sitten odotella että joku viitsii lähettää niitä mullekkin. No, ajallaan, ajallaan :)
Mitäs tänne.. Veikalla taas ollu oikein tempauksia.
Toissa-iltana muksut oi puistossa ja aloin sitten ikkunasta katsoon että mitähän ne nyt sitten siellä taas touhuaa,, Nea istu keinussa ja Veikka istu maassa, lippis vieressä ja mätti sen täyteen hiekkaa! Karjasin taka-ovelta että tänne sieltä ja poika tuli vähän "luimistellen" tykö, jäi muutaman metrin päähän ja kirkkain silmin väitti "Nea se oli!" Jep! Mähän en nähnykkään mitään...
Nappasin pojalta lippalakin päästä, joka oli vielä puolillaan hiekkaa.. Pölytin sormilla hiuksia ja kamala pölinä kävi vaan kun ihan hienoa hiekkaa oli siis päänahka täynnä.. Käskin sisään ja hetken päästä tajusin että se oli moka :D
Poika tuli olkkarin puolelle, avas takkinsa ja ropina kävi ja ei muuta kun takas ulos, puisteleen takki ja kengät..
Ja sit suihkuun peseen hiekkapölyt pois..
Nean käskin samalla sisälle ja myönsihän se sitten myöhemmin että hänkin sitä hiekkaa sinne lakkiin laitto, syyks kerto sen, että kun hattu ei ollu Veikalla päässä.. Ah,, ihanaa..
Myöhemmin mentiin sitten vielä ulos, siivoilin autoa sisältä ja pesin ulkoa etupihalla ja lapset ajeli polkupyörillä pihaa ympäri, Pekko veti iltanokosia vaunuissa ja oli kyllä mukavan viilee :)
Noo.. eilen en sit päästänykkään muksuja puistoon, mutta saivat olla tossa pihalla "äidin valvovan silmän alla", mikä ei sit varmaan valvonu tarpeeks, nimittäin kun kävin hakemassa sisältä roskapussin ja lähdin viemään sitä ulos roskiin, niin johan noi oli kantaneet suunnileen puolet hiekkalaatikon hiekoista liukumäkeen ja siihenhän oli sit kiva laskee päälle.. *mutinaa*
No, ipanat haki nätisti katuluudan ja putsasivat jälkensä..
Isot jatko fillarointia ja muuta pelleilyä etupihalla, pienin veti sikeitä varjossa vaunuissa ja ite jatkoin auton puunausta :) (Kyllä nyt kiiltää! :D )
Välillä piipahdettiin kaupassa ja tehtiin ruokakin, grillailtiin jne.. ja illalla laitettiin uima-allas takapihalle :)
Arvatkaapa vaan ketkä kärttää tällä hetkellä sinne pääsyä!?
Eivät vaan reppanat hoksi, ettei se vesi ole vielä lämmennyt, kun vasta illalla se laskettiin ;)
Noo,, kylmä kylpy tiedossa jos kohta sinne jo haluavat, ajattelin kyllä että käydään ensin asioilla piipahtamassa ja sitten vasta :)
Ja nyt jatkamaan :)
sunnuntai 3. heinäkuuta 2011
Pekko
Ah, viimein ehdin kirjottamaan, viime viikolla tosin kirjotin jo pitkät pätkät tekstiä kännykällä ja kas, sehän ei sitten suostunutkaan julkasemaan tekstiä!
Kyllä voin sanoo että kiukutti.
Totta tosiaan, eilen vietettiin viimein poikamme kastejuhlaa ja pojasta tuli Pekko <3
Jääkööt toinen ja kolmas nimi täällä kertomatta, naamakirjasta tms. voi lukea ne jotka meidät tuntee/tietää ;)
Tässä meidän sinisilmä <3
Esikoinen ja kakkonenhan on ruskeita nappisilmiä, kolmosesta ei koskaan saatu tietää :( .. Saapa nähdä kuinka käy, jääkö Pekolle siniset silmät vai vaihtuuko väri vielä, Nea nimittäin oli myös sinisilmäinen vauva ja parivuotiaana alkoi silmien väri olemaankin jo aika tumma ruskea, Veikalla taas on ollut syntymästään lähtien oikein tummat, melkein mustanruskeat silmät :)
No, ainakaan tällä hetkellä mä en siis ole perheen ainoa sinisilmä ;D
Kastejuhla meni mukavasti, yksi kummi puuttui paikalta, mutta siitä ei sen enempää.
Hiki valui varmasti jokaisella ja oli muuten harvinaisen epämiellyttävä tunne seistä siellä edessä ja tuntea kuinka hiki valuu jalkoja pitkin kenkiin :D Mutta sylikummi sitten onneks sanoi että hänellä oli sama ongelma :D
Viikon päästä on sitten edessä seuraavat juhlat, nimittäin mun isosiskoni häät! Kyllä tälle kesälle on näitä juhlia piisannutkin ihan mukavasti :)
Ja sit onkin jo edessä meidän kesälomareissu, eli lähdetään piipahtamaan tukholmassa lasten kanssa :) Mä niin tykkään siitä kaupungista, viimeks ollaan käyty meidän häämatkalla siellä (joo, toiset lähtee etelän lämpöön ja me lähdettiin tukholmaan) ja tykkäsin todella, ilma tosin oli aika vilponen, tais ensilumikin sataa ensimmäisenä päivänä ja elettiin lokakuuta -09. Nyt tarvii toivoa että sää suosis, ettei nyt ainakaan ihan kaatamalla siis vettä tulis :)
Jees poks, pojalla alkoikin sitten iltakiukku, joten taidan käydä hänet nappaamassa tuolta iskän sylistä ja painella pojan kanssa unten maille :)
Kyllä voin sanoo että kiukutti.
Totta tosiaan, eilen vietettiin viimein poikamme kastejuhlaa ja pojasta tuli Pekko <3
Jääkööt toinen ja kolmas nimi täällä kertomatta, naamakirjasta tms. voi lukea ne jotka meidät tuntee/tietää ;)
Tässä meidän sinisilmä <3
Esikoinen ja kakkonenhan on ruskeita nappisilmiä, kolmosesta ei koskaan saatu tietää :( .. Saapa nähdä kuinka käy, jääkö Pekolle siniset silmät vai vaihtuuko väri vielä, Nea nimittäin oli myös sinisilmäinen vauva ja parivuotiaana alkoi silmien väri olemaankin jo aika tumma ruskea, Veikalla taas on ollut syntymästään lähtien oikein tummat, melkein mustanruskeat silmät :)
No, ainakaan tällä hetkellä mä en siis ole perheen ainoa sinisilmä ;D
Kastejuhla meni mukavasti, yksi kummi puuttui paikalta, mutta siitä ei sen enempää.
Hiki valui varmasti jokaisella ja oli muuten harvinaisen epämiellyttävä tunne seistä siellä edessä ja tuntea kuinka hiki valuu jalkoja pitkin kenkiin :D Mutta sylikummi sitten onneks sanoi että hänellä oli sama ongelma :D
Viikon päästä on sitten edessä seuraavat juhlat, nimittäin mun isosiskoni häät! Kyllä tälle kesälle on näitä juhlia piisannutkin ihan mukavasti :)
Ja sit onkin jo edessä meidän kesälomareissu, eli lähdetään piipahtamaan tukholmassa lasten kanssa :) Mä niin tykkään siitä kaupungista, viimeks ollaan käyty meidän häämatkalla siellä (joo, toiset lähtee etelän lämpöön ja me lähdettiin tukholmaan) ja tykkäsin todella, ilma tosin oli aika vilponen, tais ensilumikin sataa ensimmäisenä päivänä ja elettiin lokakuuta -09. Nyt tarvii toivoa että sää suosis, ettei nyt ainakaan ihan kaatamalla siis vettä tulis :)
Jees poks, pojalla alkoikin sitten iltakiukku, joten taidan käydä hänet nappaamassa tuolta iskän sylistä ja painella pojan kanssa unten maille :)
sunnuntai 19. kesäkuuta 2011
6 viikkoa
Pikkuinen täytti tänään jo 6 viikkoa!
Hurjaa miten aika kuluu ihan huomaamatta, välillä tuntuu että vauva syntyi vasta eilen, välillä taas siltä että hän on ollut täällä aina <3
Päätään hän kannattelee jo hienosti ollessaan sylissä, olkapään yli pitää yrittää kurkkia ja kun itse puoliksi pötköttelee sohvalla niin siinä tykkää sitten masullaan pötkötellä ja ihmetellä maailman menoa <3
Hmm.. Viikolla ei oikeastaan mitään ihmeitä tapahtunut, käytiin kaupoilla lasten kanssa ja aina ne ihmiset jaksaa tuijottaa kysymysmerkkinä kun mä menen tän katraani kanssa keskenäni.
Mähän en ole mikään kovin iso ihminen, 160cm sulka päässä ja näytän kuulemma 17vuotiaalta :D Monesti ne jaksaa tuijottaa kun tulen autosta (farkku-volvo) ulos ja siinä vaiheessa melkein leuka napsahtaa kun esikoinen loikkaa etupenkiltä ja pojat sitten otan takapenkiltä :)
Mutta juu,, vauvalle kävin etsiskelemässä juhlavaatteita ristiäisiä varten ja kahdelle eri reissullehan niidenkin ostaminen sitten meni, ekalla kerralla ostin lappuhaalarit, ihanat <3 ja seuraavana päivänä kävin ostamassa kauluksella varustetun bodyn :) Kyllä nyt kelpaa!
Isommilla onkin jo juhlavaatteet, mies voi laittaa puvun päällensä mutta mitähän hittoa mä taas laitan?! Kai se tarvii sit ens viikko etsiskellä vielä itelle vaatetta niskaan..
Nealle käytiin myös ostamassa pelastusliivit, kävivät perjantaina iskän kanssa ongella :)
Veikka oli sanonu veneen lähdettyä rannasta, että hän haluaa kotiin kun vähän pelottaa, mutta oli se sitten unohtunut kun oli saanu ongen käteen ja alkanu odottamaan kohon uppoamista. Nea onkin käyny veneellä onkimassa aiemminkin, muistaakseni silloin kun Veikka oli ihan pieni ja näin ollen Nean vanhat liivit meni sitten Veikalle.
Veikka olikin ainoa joka sai saaliin, aika ison ahvenen! :) Varmaan maistu naapurin kissalle ;) :D
Eilen käytiin parolassa panssarimuseossa, oli ihan kiva käydä sielläkin, koska ainakaan omien muistikuvieni mukaan en ole siellä aiemmin käynytkään ja lapset oli innoissaan, etenkin siitä yhdestä vaunusta jonka sisään pääsi!
Veikka odotti malttamattomana että hänkin pääsee ohjaamoon kun se oli aina täynnä lapsia ja niin monta kertaa oli sitten siinä käytävä että hän pääsi. Arvatkaa oliko kiva yrittää saada jätkä sieltä sitten pois kun oli aika lähteä kaupan kautta kotiin..
Pari kuvatusta sieltäkin;
Hernekeitothan oli tietenkin ostettava, minä ja neiti syötiin noin puolet annoksistamme ja ukko sai sitten syödä loput, Veikka ei rokasta tykkääkkään, niin hän sitten leikki sen aikaa siinä viereisellä leikkipaikalla. Pieninkin päätti että hänelläkin on nälkä ja näin ollen on sitten pikku-ukkokin ruokittu sotkun teltan alla :D
Kaupan kautta kotiin ja käytiin vielä vuokraamassa kioskilta pari elokuvaakin. Lasten kanssa katsottiin Kaksin karkuteillä ja oli kyllä hyvä elokuva taas, sit olikin vuorossa sauna ja vauvan kylvetys ja sitten lapset nukkuun, miehen kanssa katseltiin vielä Oikeesti aikuiset - komedia ja sai kyllä nauraa sillekkin leffalle :D Suosittelen jos joku ei ole sitä katsonu :) Vauva nukku viimesemmän leffan ajan mun sylissäni ja siitä sit siirryttiin unten maille kainaloon omaan sänkyyn.
Tänään oli taas hyvä päivä ipanoiden olla ulkona ja siellä ne olikin sitten useemman tunnin :) Kun eihän sitä tiedä vaikka huomenna satais taas vettä, niin sitten ei taas ulkoilu ole niin mukavaa.. ainakaan äidin mielestä :D
Tulipa sitten pesastua sauna ja kylppäri, sekä tehtyä loppuun operaatio vessan lattia,, se oli kerrassaan järkyttävä mutta nyt on kunnossa! Voi olla ylpee itestään vaihteeks :P
Jees poks.. Nyt sitten syömään ja tuijottaan Salamaseepraa :)
Hurjaa miten aika kuluu ihan huomaamatta, välillä tuntuu että vauva syntyi vasta eilen, välillä taas siltä että hän on ollut täällä aina <3
Päätään hän kannattelee jo hienosti ollessaan sylissä, olkapään yli pitää yrittää kurkkia ja kun itse puoliksi pötköttelee sohvalla niin siinä tykkää sitten masullaan pötkötellä ja ihmetellä maailman menoa <3
Hmm.. Viikolla ei oikeastaan mitään ihmeitä tapahtunut, käytiin kaupoilla lasten kanssa ja aina ne ihmiset jaksaa tuijottaa kysymysmerkkinä kun mä menen tän katraani kanssa keskenäni.
Mähän en ole mikään kovin iso ihminen, 160cm sulka päässä ja näytän kuulemma 17vuotiaalta :D Monesti ne jaksaa tuijottaa kun tulen autosta (farkku-volvo) ulos ja siinä vaiheessa melkein leuka napsahtaa kun esikoinen loikkaa etupenkiltä ja pojat sitten otan takapenkiltä :)
Mutta juu,, vauvalle kävin etsiskelemässä juhlavaatteita ristiäisiä varten ja kahdelle eri reissullehan niidenkin ostaminen sitten meni, ekalla kerralla ostin lappuhaalarit, ihanat <3 ja seuraavana päivänä kävin ostamassa kauluksella varustetun bodyn :) Kyllä nyt kelpaa!
Isommilla onkin jo juhlavaatteet, mies voi laittaa puvun päällensä mutta mitähän hittoa mä taas laitan?! Kai se tarvii sit ens viikko etsiskellä vielä itelle vaatetta niskaan..
Nealle käytiin myös ostamassa pelastusliivit, kävivät perjantaina iskän kanssa ongella :)
Veikka oli sanonu veneen lähdettyä rannasta, että hän haluaa kotiin kun vähän pelottaa, mutta oli se sitten unohtunut kun oli saanu ongen käteen ja alkanu odottamaan kohon uppoamista. Nea onkin käyny veneellä onkimassa aiemminkin, muistaakseni silloin kun Veikka oli ihan pieni ja näin ollen Nean vanhat liivit meni sitten Veikalle.
Veikka olikin ainoa joka sai saaliin, aika ison ahvenen! :) Varmaan maistu naapurin kissalle ;) :D
Eilen käytiin parolassa panssarimuseossa, oli ihan kiva käydä sielläkin, koska ainakaan omien muistikuvieni mukaan en ole siellä aiemmin käynytkään ja lapset oli innoissaan, etenkin siitä yhdestä vaunusta jonka sisään pääsi!
Veikka odotti malttamattomana että hänkin pääsee ohjaamoon kun se oli aina täynnä lapsia ja niin monta kertaa oli sitten siinä käytävä että hän pääsi. Arvatkaa oliko kiva yrittää saada jätkä sieltä sitten pois kun oli aika lähteä kaupan kautta kotiin..
Pari kuvatusta sieltäkin;
Hernekeitothan oli tietenkin ostettava, minä ja neiti syötiin noin puolet annoksistamme ja ukko sai sitten syödä loput, Veikka ei rokasta tykkääkkään, niin hän sitten leikki sen aikaa siinä viereisellä leikkipaikalla. Pieninkin päätti että hänelläkin on nälkä ja näin ollen on sitten pikku-ukkokin ruokittu sotkun teltan alla :D
Kaupan kautta kotiin ja käytiin vielä vuokraamassa kioskilta pari elokuvaakin. Lasten kanssa katsottiin Kaksin karkuteillä ja oli kyllä hyvä elokuva taas, sit olikin vuorossa sauna ja vauvan kylvetys ja sitten lapset nukkuun, miehen kanssa katseltiin vielä Oikeesti aikuiset - komedia ja sai kyllä nauraa sillekkin leffalle :D Suosittelen jos joku ei ole sitä katsonu :) Vauva nukku viimesemmän leffan ajan mun sylissäni ja siitä sit siirryttiin unten maille kainaloon omaan sänkyyn.
Tänään oli taas hyvä päivä ipanoiden olla ulkona ja siellä ne olikin sitten useemman tunnin :) Kun eihän sitä tiedä vaikka huomenna satais taas vettä, niin sitten ei taas ulkoilu ole niin mukavaa.. ainakaan äidin mielestä :D
Tulipa sitten pesastua sauna ja kylppäri, sekä tehtyä loppuun operaatio vessan lattia,, se oli kerrassaan järkyttävä mutta nyt on kunnossa! Voi olla ylpee itestään vaihteeks :P
Jees poks.. Nyt sitten syömään ja tuijottaan Salamaseepraa :)
maanantai 13. kesäkuuta 2011
Maanantai
Menipäs viikonloppu taas nopsasti!
Ja tehtiin? ei mitään :D ?
Lauantaina käytiin kirpparilla koko porukka, pienin ei ollu kauheen innostunu vaan kiukkus koko sen ajan mitä oltiin siellä kirpparilla.
Autolle kun päästiin niin isommat takapenkille, auto käyntiin ja ite pienen kanssa etupenkille syöttöpuuhiin. Ihanan viileetä puhalsi auton räppänöistä, ah, ilmastointi <3
Isäntä joutu sen ajan kärväileen paahteessa ulkona, muuten se olis joutunu sääteleen kuskin penkin itelleen sopivaks jne..
Oli kerrassaan mukava ajella, kun ei tarvinnu kärvistyä autossa, eikä myöskään näin ollen muksut kiukutelleet kuumuudesta :)
Käytiin vetäsemässä roskaruokaa *nam* naamariin ja kaupaan.
Kävipä melkonen mokakin siellä kaupassa sitten..
Katottiin Veikalle siitä parit sortsit ja laitoin ne roikkuun siihen kärryn reunaan, ettei jää sit kaikkien ruokatarvikkeiden alle..
Päästiinpä sit autolle ja ukko alko lastaan kamppeita takaronkkiin ja sit kuulu "nii maksoikko sä nää sortsit?" Voi helkkari :D
Ei muuta kun takas kauppaan ja maksamaan. Sattuuhan näitä :D
Mua tää lähinnä nauratti, Nea tuntu lähinnä siltä että sille iskee kohta paniikki, kun se niitä henkareita roikotti siinä autolla ollessa ja oli heti et "mä tuun kyllä sun mukaan!" Pikkunen <3
Kotimatkalla huitastiin vielä rannalle ja mukulat pääs kastaan talviturkkinsa. Tarvii sanoo että mua ei kyllä olis sinne vielä saanu, sen verran vilposelta tuntu kun kävin nilkkani kastelemassa.
Nea pulikoi niin et vaikutti että vesi olis ollu lämpösempääkin, Veikka meni perässä leuat kalisten "ihanan lämmintä tää vesi" *nauraa* :D
Sai ne ainakin helposti sit myös pois sieltä järvestä, viilensi kuitenkin kuulemma ihan kivasti :)
Mitäs vielä..
Eilen lähdettiin mummolaan yökylään, minä ja lapset, iskä jätettiin kotiin kissan kanssa :)
Nealla oli nimittäin tänään aamulla puheterapia kaupungissa klo 8.15 ja kotoo jos oltais lähdetty niin olis saanu herätä kuudelta ja varata matkaan sen vähintään 20min.. Ja olis pitäny pojatkin napata mukaan, Veikka kun aamusin on ihan töttöröö etenkin aamupalapöydässä ja pienin olis varmasti nostanu metelin..
Nyt tää koko homma kävi kivuttomasti kun pysty jättään pojat mummon hoteisiin siks aikaa. Pienin oli syöny kuuden maissa ja epäilin että se siitä sit herää syömään viimeistään ysiltä.
No me oltiin ysin pintaan jo takasin niin just oli pullosta vetästy maidot naamariin :D
Eipä se mittään, omaa maitoa se oli ;) Ja oli sit muuten eka kerta kun suostu syömään enemmänkin kun 20ml pullosta :)
Kotiin me tultiin tuossa kahden jälkeen ja mies lähti sit taas takas töihin hetki sitten.. Että tässähän tämäkin päivä menee sitten sisätiloissa ipanoiden kanssa, kiitos tuon vesisateen :(
Mutta eiköhän tässä jotain keksitä, olla möllötetään jos ei muuta.. :D
Ja tehtiin? ei mitään :D ?
Lauantaina käytiin kirpparilla koko porukka, pienin ei ollu kauheen innostunu vaan kiukkus koko sen ajan mitä oltiin siellä kirpparilla.
Autolle kun päästiin niin isommat takapenkille, auto käyntiin ja ite pienen kanssa etupenkille syöttöpuuhiin. Ihanan viileetä puhalsi auton räppänöistä, ah, ilmastointi <3
Isäntä joutu sen ajan kärväileen paahteessa ulkona, muuten se olis joutunu sääteleen kuskin penkin itelleen sopivaks jne..
Oli kerrassaan mukava ajella, kun ei tarvinnu kärvistyä autossa, eikä myöskään näin ollen muksut kiukutelleet kuumuudesta :)
Käytiin vetäsemässä roskaruokaa *nam* naamariin ja kaupaan.
Kävipä melkonen mokakin siellä kaupassa sitten..
Katottiin Veikalle siitä parit sortsit ja laitoin ne roikkuun siihen kärryn reunaan, ettei jää sit kaikkien ruokatarvikkeiden alle..
Päästiinpä sit autolle ja ukko alko lastaan kamppeita takaronkkiin ja sit kuulu "nii maksoikko sä nää sortsit?" Voi helkkari :D
Ei muuta kun takas kauppaan ja maksamaan. Sattuuhan näitä :D
Mua tää lähinnä nauratti, Nea tuntu lähinnä siltä että sille iskee kohta paniikki, kun se niitä henkareita roikotti siinä autolla ollessa ja oli heti et "mä tuun kyllä sun mukaan!" Pikkunen <3
Kotimatkalla huitastiin vielä rannalle ja mukulat pääs kastaan talviturkkinsa. Tarvii sanoo että mua ei kyllä olis sinne vielä saanu, sen verran vilposelta tuntu kun kävin nilkkani kastelemassa.
Nea pulikoi niin et vaikutti että vesi olis ollu lämpösempääkin, Veikka meni perässä leuat kalisten "ihanan lämmintä tää vesi" *nauraa* :D
Sai ne ainakin helposti sit myös pois sieltä järvestä, viilensi kuitenkin kuulemma ihan kivasti :)
Mitäs vielä..
Eilen lähdettiin mummolaan yökylään, minä ja lapset, iskä jätettiin kotiin kissan kanssa :)
Nealla oli nimittäin tänään aamulla puheterapia kaupungissa klo 8.15 ja kotoo jos oltais lähdetty niin olis saanu herätä kuudelta ja varata matkaan sen vähintään 20min.. Ja olis pitäny pojatkin napata mukaan, Veikka kun aamusin on ihan töttöröö etenkin aamupalapöydässä ja pienin olis varmasti nostanu metelin..
Nyt tää koko homma kävi kivuttomasti kun pysty jättään pojat mummon hoteisiin siks aikaa. Pienin oli syöny kuuden maissa ja epäilin että se siitä sit herää syömään viimeistään ysiltä.
No me oltiin ysin pintaan jo takasin niin just oli pullosta vetästy maidot naamariin :D
Eipä se mittään, omaa maitoa se oli ;) Ja oli sit muuten eka kerta kun suostu syömään enemmänkin kun 20ml pullosta :)
Kotiin me tultiin tuossa kahden jälkeen ja mies lähti sit taas takas töihin hetki sitten.. Että tässähän tämäkin päivä menee sitten sisätiloissa ipanoiden kanssa, kiitos tuon vesisateen :(
Mutta eiköhän tässä jotain keksitä, olla möllötetään jos ei muuta.. :D
lauantai 11. kesäkuuta 2011
Näin se menee
Jos koittaa päivitellä niin ettei tarvitse sitten montaa päivää kerralla kertoilla, niin kirjotetaan sitten sillon kun pystytään, eli vaikka keskellä yötä :D
Lapset nukkuu, isommat omissa sängyissään tuulettimen pauhatessä pöydän kulmalla ja nuorin tuossa vieressä imetystyynyn päällä <3
Tulipa sitten oltua tänään ulkona, lähdettiin siinä 11.30 maissa käveleen sinne terkkarille päin ja oltiinkin siellä jo 15 minuutissa.. Siinäpä sitten istuttiin ja venttailtiin että meidän vuoro koittaa ja koittihan se viimein.
Ahdettiin itsemme siihen pieneen koppiin jota sairaanhoitajan huoneeks kutsutaan ja voi sanoo että jokaisella hiki virtas.
Veikalla pää märkänä ja samoin Nealla, itellä alko myös tuntuun että hikeä pukkaa pintaan ja pienin meinas saada hepulin vaunuissansa..
Tikit lähti aika helpolla,, kiva kun tuli moneen kertaan vakuuteltua että ei se satu ja sitten se viimenen tikki olikin jääny kuivuneeseen vereen kiinni ja nipisti sit vähän enemmän :/
Jätkä kilju siinä penkissä että SATTUU ja AUUUU.. Mutta onneks se oli se viimenen, jos eka olis sattunu noin, niin se jätkä olis varmaan juossu ovesta ulos samantien.
Haava pysy onneks kiinni ja näytti kuulemma oikein hyvältä :) Vuorokausi kastelematta (joo niin varmaan näillä helteillä) ja huomenna hän pääsee sit jo saunaan \o/ viikko sitten kun saunakin jäi nätisti väliin..
Terkkarilta suunnattiin vanhaa naapuria moikkaamaan, ensin piti tietysti pienin syötellä kun nälkähän hänelle iski siellä terkkarilla..
Oltiin sitten takapihan puolella toista tuntia ja taas alko nälkä-/janokiukku ja hetkeks tuuppasin luuni sisätiloihin,, ah.. ilmastointi. Olipa mukavan viileetä :)
Siitä sitten kauppaan postilaatikon kautta ja jäätelöthän oli ehdottomasti taas saatava.
Ulos kun päästiin niin johan ne meinas jätskit sulaa ihan silmissä, jokainen kuitenkin onnistu omansa syömään ilman suurempia haavereita.
Ei muuta kun kotia kohden.. Isommat vinku puistoon pääsyä sanoin että antaa palaa vaan, kävivät vaan lisäämässä aurinkorasvaa nahkaansa ja menivät ulos. Eipä tainnut mennä edes puolta tuntia kun ovi kävi ja molemmat tuli sisään "kun siellä on niiiin kuuma" :D
Mikäpä sisällä ollessa kun joka ikkuna auki, huippuimuri huutaa ja puhaltimet laulaa :D
Isännän kotiutuessa oli ruoka ja sit taas rasvottiin niin aurinkorasvaa kun hyttyskarkotetta ja ei kun ulos.
Isoisovanhemmille, siitä pikkuteitä huoltamolle jätskille (vaihteeks :D ) ja kotiin..
Olipahan meillä ainakin monta saattajaa matkassa.. nimittäin ihan järkyttävä hyttysparvi jokaisen ympärillä, onneks se hajuton uutuusmyrkky näköjään jotenkin toimii kun ei kuitenkaan kovin montaa puremaa saatu :)
Ipanat iltatoimien kautta nukkuun ja tässä sitä nyt nökötetään, niska jumissa ja aivan väsyny, mutta silti ei nukuta. On niin kiva tämä viileys että ei kauheasti houkuttele tuo oma sänky, makkarissa kun kuitenkin lämpötila on aivan eri..
Kai se silti on pikkuhiljaa lähdettävä unten maille, kun muksut herää joka tapauksessa aamulla taas ajoissa, halus tai ei :P
Ja huomenna pitäis lähtee kaupoille vaihteeks koko perheen voimin, yleensähän se on minä ja lapset jotka tuolla on liikenteessä.. Onneks noi on jo sen verran isoja että niiden kanssa pärjää, se vaan että on todella oltava vain minä ja muksut, muuten alka semmonen sirkustelu ettei tosikaan. Joten saapa nähdä sit että mitä huomenna on taas edessä.
Tässäpä muutama kuva;
Kaikki poikani <3
Eläväinen trioni <3
Ens kertaan :)
p.s. lukasinpa tekstini läpi ja johan on kuivaa.. ehkä jossain vaiheessa jotain kivaakin tiedossa? :D
Lapset nukkuu, isommat omissa sängyissään tuulettimen pauhatessä pöydän kulmalla ja nuorin tuossa vieressä imetystyynyn päällä <3
Tulipa sitten oltua tänään ulkona, lähdettiin siinä 11.30 maissa käveleen sinne terkkarille päin ja oltiinkin siellä jo 15 minuutissa.. Siinäpä sitten istuttiin ja venttailtiin että meidän vuoro koittaa ja koittihan se viimein.
Ahdettiin itsemme siihen pieneen koppiin jota sairaanhoitajan huoneeks kutsutaan ja voi sanoo että jokaisella hiki virtas.
Veikalla pää märkänä ja samoin Nealla, itellä alko myös tuntuun että hikeä pukkaa pintaan ja pienin meinas saada hepulin vaunuissansa..
Tikit lähti aika helpolla,, kiva kun tuli moneen kertaan vakuuteltua että ei se satu ja sitten se viimenen tikki olikin jääny kuivuneeseen vereen kiinni ja nipisti sit vähän enemmän :/
Jätkä kilju siinä penkissä että SATTUU ja AUUUU.. Mutta onneks se oli se viimenen, jos eka olis sattunu noin, niin se jätkä olis varmaan juossu ovesta ulos samantien.
Haava pysy onneks kiinni ja näytti kuulemma oikein hyvältä :) Vuorokausi kastelematta (joo niin varmaan näillä helteillä) ja huomenna hän pääsee sit jo saunaan \o/ viikko sitten kun saunakin jäi nätisti väliin..
Terkkarilta suunnattiin vanhaa naapuria moikkaamaan, ensin piti tietysti pienin syötellä kun nälkähän hänelle iski siellä terkkarilla..
Oltiin sitten takapihan puolella toista tuntia ja taas alko nälkä-/janokiukku ja hetkeks tuuppasin luuni sisätiloihin,, ah.. ilmastointi. Olipa mukavan viileetä :)
Siitä sitten kauppaan postilaatikon kautta ja jäätelöthän oli ehdottomasti taas saatava.
Ulos kun päästiin niin johan ne meinas jätskit sulaa ihan silmissä, jokainen kuitenkin onnistu omansa syömään ilman suurempia haavereita.
Ei muuta kun kotia kohden.. Isommat vinku puistoon pääsyä sanoin että antaa palaa vaan, kävivät vaan lisäämässä aurinkorasvaa nahkaansa ja menivät ulos. Eipä tainnut mennä edes puolta tuntia kun ovi kävi ja molemmat tuli sisään "kun siellä on niiiin kuuma" :D
Mikäpä sisällä ollessa kun joka ikkuna auki, huippuimuri huutaa ja puhaltimet laulaa :D
Isännän kotiutuessa oli ruoka ja sit taas rasvottiin niin aurinkorasvaa kun hyttyskarkotetta ja ei kun ulos.
Isoisovanhemmille, siitä pikkuteitä huoltamolle jätskille (vaihteeks :D ) ja kotiin..
Olipahan meillä ainakin monta saattajaa matkassa.. nimittäin ihan järkyttävä hyttysparvi jokaisen ympärillä, onneks se hajuton uutuusmyrkky näköjään jotenkin toimii kun ei kuitenkaan kovin montaa puremaa saatu :)
Ipanat iltatoimien kautta nukkuun ja tässä sitä nyt nökötetään, niska jumissa ja aivan väsyny, mutta silti ei nukuta. On niin kiva tämä viileys että ei kauheasti houkuttele tuo oma sänky, makkarissa kun kuitenkin lämpötila on aivan eri..
Kai se silti on pikkuhiljaa lähdettävä unten maille, kun muksut herää joka tapauksessa aamulla taas ajoissa, halus tai ei :P
Ja huomenna pitäis lähtee kaupoille vaihteeks koko perheen voimin, yleensähän se on minä ja lapset jotka tuolla on liikenteessä.. Onneks noi on jo sen verran isoja että niiden kanssa pärjää, se vaan että on todella oltava vain minä ja muksut, muuten alka semmonen sirkustelu ettei tosikaan. Joten saapa nähdä sit että mitä huomenna on taas edessä.
Tässäpä muutama kuva;
Kaikki poikani <3
Eläväinen trioni <3
Ens kertaan :)
p.s. lukasinpa tekstini läpi ja johan on kuivaa.. ehkä jossain vaiheessa jotain kivaakin tiedossa? :D
perjantai 10. kesäkuuta 2011
Jospa sitä sit alottelis tämänkin
Yli kuukausi jo mennyt ja mulla on ollut tämä blogin alotus asteella "jos huomenna ehtisin".
Niin paljon hommaa riittää kyllä kolmen lapsen kanssa taloutta pyörittäessä, että ei meinaa ehtiä edes vessassa käymään, etenkin kun joku on nuorimmaisen opettanut oikein sylissä viihtyväksi yksilöksi.. kukahan lie? ( *nauraa* )
Tekstini on yleensä hyvinkin rönsyilevää, hyppään asiasta toiseen sen mukaan mitä mieleen juolahtaa ja palaan edelliseen aiheeseen yleensä vielä takasin jossain vaiheessa, mut koittakaahan kestää ;)
Kuukausi on mennyt kyllä ihan hujauksessa,
ensipäivät ihmeteltiin vauvaa ja monesti mietin, että onko tää ihan oikeasti tottakaan? Onko meillä nyt ihan OIKEASTI vauva? Eihän kukaan nyt vie sitä meiltä pois, eihän?
Pelko takaraivossa, jatkuvasti vahdaten mennään päivästä toiseen.
Vauva on myös isommille lapsille erittäin rakas, häntä käydään pussailemassa vähintään kaks kertaa tunnissa ja aina kun ohi kävellään, etenkin tuo isoveli, hän pitäis sylissä koko ajan, paijailis ja pusuttelis.
Isoveli, eli Veikka, jäi viikko sitten polkupyörän alle kun oltiin kauppareissulla. Siinä kyllä kävi myös jos jonkun näköistä ajatusta kun poika makasi isänsä käsillä, veri päässä maassa ja itki lohduttomasti.
"Se saa vähintäänkin aivoverenvuodon ja sit menetetään toi isompi" paniikki siis päällä..
Luojan kiitos selvittiin säikähdyksellä, kolmella tikillä ja vähän liimauksilla, muutamilla ruhjeilla ja parilla mustelmalla.
Kovapäinen poika, ei edes aivotärähdystä vaikka asfaltilla tapahtuma sattukin.
Sairaalassa hän oli ihan reppana, mutta tikkauksen jälkeen oli saatava pikkuveli syliin, sit helpotti ja poika oli kuin oma itsensä. Parantava vaikutus kun pääsi vähän vauvaa haliin ja pusutteleen :)
Meidän PieniSuuri mies on kasvanut hurjasti, 8.päivä hän täytti tasan kuukauden ja kävimme neuvolassa, pituutta mitattiin jo 57,5cm ja painoa 4660g!
Hän meinaa kasvaa siis vähintään isin mittoihin (188cm) :D
Eilen saatiin kutsukortit postiin ja harmittelin kun isompi poikanen onnistui kippaamaan mehukupin olkkarin pöydälle ja siinä meni sitten viimeset kutsut jotka vielä osotteita odotteli,, murr... En edes ymmärrä että minkä takia hän oli juomassa mehua olohuoneen pöydän ääressä, tietokoneen vieressä...
Mutta juuh, nyt tarvii alkaa valmistautuun ulkoiluun, ne tikit kun poistetaan tänään ja menemme kävellen terveysasemalle. Josko sitten vaikka jätskiä takas tullessa? ;)
Palaillaanhan ja merkkiä saa käynnistään jättää.
Niin paljon hommaa riittää kyllä kolmen lapsen kanssa taloutta pyörittäessä, että ei meinaa ehtiä edes vessassa käymään, etenkin kun joku on nuorimmaisen opettanut oikein sylissä viihtyväksi yksilöksi.. kukahan lie? ( *nauraa* )
Tekstini on yleensä hyvinkin rönsyilevää, hyppään asiasta toiseen sen mukaan mitä mieleen juolahtaa ja palaan edelliseen aiheeseen yleensä vielä takasin jossain vaiheessa, mut koittakaahan kestää ;)
Kuukausi on mennyt kyllä ihan hujauksessa,
ensipäivät ihmeteltiin vauvaa ja monesti mietin, että onko tää ihan oikeasti tottakaan? Onko meillä nyt ihan OIKEASTI vauva? Eihän kukaan nyt vie sitä meiltä pois, eihän?
Pelko takaraivossa, jatkuvasti vahdaten mennään päivästä toiseen.
Vauva on myös isommille lapsille erittäin rakas, häntä käydään pussailemassa vähintään kaks kertaa tunnissa ja aina kun ohi kävellään, etenkin tuo isoveli, hän pitäis sylissä koko ajan, paijailis ja pusuttelis.
Isoveli, eli Veikka, jäi viikko sitten polkupyörän alle kun oltiin kauppareissulla. Siinä kyllä kävi myös jos jonkun näköistä ajatusta kun poika makasi isänsä käsillä, veri päässä maassa ja itki lohduttomasti.
"Se saa vähintäänkin aivoverenvuodon ja sit menetetään toi isompi" paniikki siis päällä..
Luojan kiitos selvittiin säikähdyksellä, kolmella tikillä ja vähän liimauksilla, muutamilla ruhjeilla ja parilla mustelmalla.
Kovapäinen poika, ei edes aivotärähdystä vaikka asfaltilla tapahtuma sattukin.
Sairaalassa hän oli ihan reppana, mutta tikkauksen jälkeen oli saatava pikkuveli syliin, sit helpotti ja poika oli kuin oma itsensä. Parantava vaikutus kun pääsi vähän vauvaa haliin ja pusutteleen :)
Meidän PieniSuuri mies on kasvanut hurjasti, 8.päivä hän täytti tasan kuukauden ja kävimme neuvolassa, pituutta mitattiin jo 57,5cm ja painoa 4660g!
Hän meinaa kasvaa siis vähintään isin mittoihin (188cm) :D
Eilen saatiin kutsukortit postiin ja harmittelin kun isompi poikanen onnistui kippaamaan mehukupin olkkarin pöydälle ja siinä meni sitten viimeset kutsut jotka vielä osotteita odotteli,, murr... En edes ymmärrä että minkä takia hän oli juomassa mehua olohuoneen pöydän ääressä, tietokoneen vieressä...
Mutta juuh, nyt tarvii alkaa valmistautuun ulkoiluun, ne tikit kun poistetaan tänään ja menemme kävellen terveysasemalle. Josko sitten vaikka jätskiä takas tullessa? ;)
Palaillaanhan ja merkkiä saa käynnistään jättää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)