Heipsan taasen!

Muutot muutettu ja kotiuduttu hyvin :) Tilaa on ja tavarat hukkuu :D

Kuukausi kohta oltu tässä jo ja joka päivä niin paljon tekemistä ettei enään ehdi koneella pahemmin olemaan, kun ehkä joskus iltasella piipahtaa naamakirjassa ja sit onkin jo niin aivotonta toimintaa että pää painuu tyynyyn ja silmät kiinni..

Kuukauteen mahtuu;
Neitosen pyörtymistä vessassa,
molempien (neitosen ja isomman pojan) yhtä-aikaa tipahtaminen rappusista -> naarmuilla selvittiin,
nuorimmaisen kaksi ab-kuuria sekä yks silmätippa-kuuri (silmä-, korva- ja keuhkoputkentulehdukset oli riesana),
omaa kohellusta, mm. ikkunat yhdessä pitävä rautatappi melkein kainaloon viikko sitten ja edelleenkin haava kiristää hyyyvin ikävästi :/ Ja semmosella oikein terävällä ikkunaraapalla sormenpää halki,
isomman pojan toistamiseen rappusista putoaminen ja sarvihan siitä otsaan kasvoi..

Onkohan nyt muuta.. josko noi hetkeks riittäis? :D

Kotiin ja pihapiiriinkin on ehditty tekemään,
ulkoa kävi nuorimman kummisetä kippaamassa puita nurin ja ne sit laitettiin palasiks ja roudattiin isolle lavalle joka tilattiin pihaan, pääsi huomattavasti helpommalla kuin että olis lähteny peräkärryllä viemään, olis muutaman reissun saanu tehdä,,
Sisätiloissa, yläkerrassa on yks huone maalattu ja lapsoset siellä nukkuvatkin samassa huoneessa, toisessa on urakka päällä ja päätin pitää pienen tauon sen kanssa, tosta viimeisestä haaverista johtuen.. Olin siis rapsuttamassa niitä tapetteja irti, aloin vaihaan terää siihen raappaan ja kas kummaa kun vähän lipsahti ja sit irvistääkin oikean käden etusormi inhottavasti..
Jokainen, jolta on otettu hemoglobiini väärästä kohtaa sormenpäästä, voi vaan arvata paljonko sattuu tommonen sentin mittanen paperiviillon tapanen,,
Kävin mä siitä näytillä, mutta eihän siihen laitettu kun liimaa ja sekin lähti jo pois..Että joo, siitäkin hyvästä maksan sit sen parikymppiä, jesh...

Esikoisella menee hienosti eskarissa, reippaaks ja fiksuks sitä aina kehutaan ja mä joskus olen kysynykkin että jättääköhän tuo aivot narikkaan aina kun lähtee kotiin?
No ei vaan :D Kunhan koettelee ja otettiinhan me tuossa yks päivä vähän yhteenkin, kun joka ikinen mun sanoma lause kyseenalaistetaan, ihan mikä vaan..
"Saanko mä lähtee ****n kanssa puistoon? " (minne on siis pidempi matka kuin tuohon lähipuistoon joka on tien toisella puolen).
-"Ei tarvi nyt lähtee sinne asti."
"Miksei?"
-"Koska sanoin ja koht on ruoka."
"Mutta kun ****kin saa!"

Aaaargh!! Ja kun näitä tän tapasia keskusteluja käydään kaikesta, ihan jokasesta asiasta..
Ja sit jos joku asia ei neitokaista miellytä, niin hän lähtee kantapäät paukkuen rappuja ylös ja tömistelee koko matkan omaan huoneeseensa,, tietäähän sen miten se kuuluu tämmösessä 70 vuotta vanhassa talossa..

Isompi poikanen on alkanu sopeutuun siihen että siukku on päivät pois ja ollaan kolmistaan kotosalla kun mieskin on töissä, arvata saattaa että meidän syysloma oli piiiiitkä, kun mies ja neiti oli kotona.. huhheijjakkaa. Kyllä meinas tämä äiti kiivetä sunnuntaina seinille. (ja nytkin tulee kiljutaan molemmin puolin, toinen istuu vieressä ja papattaa, toinen tulee vaan sen takia toiselle puolelle papattaan kun toinenkin.. koita tässä nyt sit kirjottaa).

Nuorimmainen,, nuorimmainen viimein tervehty sit viimesimmän ab-kuurin aikana, ihanaa. Kyllä tommonen parin kuukauden jatkuva räkäisyys ja yskäsyys väsytti häntäkin. Kerranhan me piipahdettiin lastentautien polillakin jo, kun ei meidän oma lääkäri oikein osannu sanoa juuta eikä jaata. Ei siellä mitään muka ollu, seuraavalla viikolla käytiin taas toisella lääkärillä kun silmätkin jo rähmi ja sit tulikin tujumpi kuuri, kun keuhkot rohisi, korva punotti ja silmät oli tulehtuneet :/ Kyllä se olikin reppana..
5kk neuvolassa jäi rokotteet antamatta ja käytiin ne sit ottamassa viime viikolla, ihme paukamat jäi reisiin, onkohan toi normaalia?
Isommilla kun laitettiin aina rokotteet takapuoleen, niin en kyllä ikinä huomannu et olis mitään jääny.. No katellaan et josko ne siitä laskis.
Pikkuherra oppi myös kääntyyn viimeinkin selältä mahalleen, kävi kyllä sen verran helpon näkösesti että ihan varmana on sitä harjotellu salaa :D

Niin ja hänestä on tullu oikein yö-eläjä, öisin kun alkaa huutelu omassa sängyssään, riittää että laitan valon päälle niin hiljenee,, no ekan kerran mä ajattelin että nukahti takasin, mut sit hetken päästä alkokin kuuluun jutustelua ja siellä hän jutteli ilosesti leluillensa :D Viime yönä höpötteli meidän välissä kun ei kai muka nukuttanu, sammutin valon ja hetken päästä katsoin, niin herra oli täydessä unessa :D Se siitä pirteydestä..

Tjaah.. Jotain mulla vielä kai oli, mutta kun tää keskittyminen on aika heikkoa taas, varsinkin tähän aikaan aamusta, kukahan helkkari on keksiny että kelloja siirretään?!? Mulla kyllä oma sisäinen kello siirty ihan loistavasti talvi-aikaan, mutta ei puhettakaan että niin olis käyny lapsilla, kello oli 7.30 kun tunsin olkapäässä tökkäyksen ja sit kuulu kuiskaus "äiti, voitasko me jo mennä kattoon telkkaa?" Onhan se ihanaa että nukkuvat pitkään..

Jees poks, pistän toisen päivityksen ja pari kuvatusta vielä, sit on lähdettävä täytekakkua koristeleen, kummipoika kun täytti 4 vuotta tossa pari viikkoa sitten ja tänään häntä sit juhlitaan :)