Infektio-astma

On päivän sana..

No alotetaan nyt ensin viimesimmillä neuvola-kuulumisilla, eli 8pvä käytiin neuvolassa ja ikää 6kk tasan. Pituutta tasan 70cm ja painoa hitusen alle 8kiloa, eli 7960g <3
Pitkä ja hoikka poika jolla kaikki hyvin! :)

Mehän siis jopa unohdettiin koko aika, se olis ollu klo 13 ja otan ajan yleensä noin että ehtii just hakeen esikoisen eskarista ja mennä suorilla sitten neuvolaan.. joo haettiin kyllä esikoinen eskarista ja paineltiin kotiin välipalalle, kello löi 13.20 ja puhelin soi. Samalla sekunnilla alko raksuttaan et hmm.. oliskohan meillä ollu aika?
Täti vaan kyseli et minkähän ajan hän on meille tällä kertaa merkannu kun hänellä luki et tasan 13.00.. Joo, hups. Sit sano vaan että tulkaapa ihan rauhassa kun joudatte, hän käy kahvilla tässä välissä :D
Ja me oltiin sit vähän yli puolen siellä, onneks muksut oli jo lopettelemassa sitä välipalaansa :)

Tarvii sanoo että täällä kyllä palvelu pelaa ton neuvolan osalta! Muissa paikoissa tunnutaan vaan tuumaavaan, et jaa, eipä näy.. Ja sit odotellaan et asiakas ite soittaa ja kysyy uuden ajan..

Niin, sillon keskiviikkona oli pojalla vähän nuhasuutta huomattavissa, mutta ei mitenkään suurta vielä. Sit torstaina käytiin korvakontrollissa jossa ilmeni että korvat on puhtaat ja terveet :) Pikkasen poika siinä yski,, lääkäri kysy et haittaako toi millään lailla oloa ja totesin että eihän se tunnu haittaavan..

Illalla sit alko pienen olotila käymään aika ahdistavaksi, hengitys alko pihiseen ja räkä valu urakalla. Hän teki kyllä hienon hampaankin samalle päivälle ja lämpöili, joten annoin kipulääkettäkin. Nukahti.
Kun siitä sit illalla heräili sylistä, niin laskin selälleen sängylle ja aloin katsoon hengitystä, pallea pumppas ja vinkuminen kuulu. Ei muuta kun pojalle vaatteet niskaan, autoon ja menoks. Isot oli jo nukkumassa ja isimies jäi niitä vahtimaan.

Ensiavussa oltiin noin 22.30, odoteltiin, tuli hoitaja mittaan hapetuksen, tasan 100 ja vähän alle, mutta siis loistava. Hetken päästä sormenpäästä vähän verta ja crp alle 8 ja taas odoteltiin.
Tuli lääkärin vuoro, kuunteli, katsoi korvat ja muut, kuunteli vielä ja määräs ventolineä. Hoitaja toi ja 6 suihketta annettiin, pienihän pisti vastaan minkä pysty.
Se helpotti jo vähän ja rauhottui, hieman torkahtikin kun sain imetettyä, mutta havahtu heti kun laskin istuimeen. Oli hyvällä tuulella kuitenkin, toiset 6 suihkausta menikin sit jo aika kivuttomasti.
Ja taas lääkäri kuunteli ja totes että vähän tuo helpotti, mutta edelleen selkeästi ahdistaa henkeä, aamuks lähete lastenpolille ja loppu-yö koitetaan nukkua kotona. Kello oli tässä vaiheessa 1. Oltiin kotona 1.30, kaikki nukku ja pojankin sain riisuttua aika näppärästi niin ettei hän juuri herännyt :)

Aamulla sit taas aamupalat joka massuun, esikoinen pääsi iskän kyydillä eskariin ja mä läksin poikien kanssa kaupunkia kohden, haettiin mummo vielä apuvoimiks ja mentiin sairaallalle, siellä oltiin hieman ennen klo 10 ja taas samat jutut, kuunneltiin ja katseltiin ja annettiin 6 suihkausta ventolineä, käytiin verikokeissa jotka oli ok, pieni verenkuva hyvä ja crp 9. Ventoline hieman taas helpotti olotilaa ja saatiin sit reseti kouraan, kotiin tuli 3kk kuuri ventolineä ja flixotideä babyhalerin kanssa, helmikuun alusta sit odotellaan puhelua astmapolilta. Lähdimme sopivasti vähän yli 12 että saatiin se esikko vielä kotiin ajoissa, Veikkakin oli (yllättävän) nätisti koko reissun!

Että näin, tätähän nyt tuntuu olevan joka toisessa perheessä, että ei me ainoita olla :D Mutta kaikille siitä pitää mainita..
Tänään me vedeltiinkin pojan kanssa molemmat omista piipuista ventolineä, nyt kun on flunssa-kausi taas "parhaimmillaan" niin alkaa tuntuun omissakin keuhkoputkissa taas.. Ei ole kivaa.
Mutta toivotaan että nyt kun Pekolla tuo hoidetaan jo tässä vaiheessa, niin ei tulis sit isompana niin herkästi enään noita ongelmia.

JEps jups.. Jotain oli vielä kauheasti, mutta enpä muista enään :D
Joten nyt alan odotteleen illan ohjelmia ja sit vois moikata unimattia, että jaksaa taas huomisen ahertaa :)

Puoli vuotta!

Istuin pöllämystyneenä, onnen kyyneliä pidätellen K-HKS:n osastolla yksi huoneessani ja pidin sylissäni tuoretta, yöllä syntynyttä pienokaistani.

Koska olin ikkuna-paikalla, katselin ikkunasta ulos kaunista kevätpäivää ja tajusin, että juuri tuo ikkuna, tuossa vastapäisellä seinällä, on se, jonka takana olin lähes kolme vuotta aiemmin, itkenyt silmäni lähes umpeen.
Vauvan nukkuessa ehdin ajatella syvällisiä ja mielessäni mietin, että kukahan sillä paikalla, silloin heinäkuussa istui onnellisena pitäen näin tuoretta kääröä sylissään ollessaan onnensa kukkuloilla ja katsellut sitä ikkunaa, tietämättä, mitä tuskaa tuon lasin takana koettiin..

Olo oli epätodellinen, me onnistuttiin sittenkin! Kun vaan uskalsi yrittää, niin me saatiin hänet, maailman paras äitienpäivälahja ikinä <3
Pieni poika, nelosemme <3 Uskallanko rakastaa kuitenkaan? Viedäänkö tämäkin meiltä pois? Ne kysymykset pyörivät päässäni. En päästänyt poikaa silmistäni, hoitajien hakiessa lasta infektio-seurantaan, teki mieleni mennä mukaan, mutten kehdannut, enkä halunnut nähdä kuinka vauvaltani otetaan verikoetta. Hyvä kun raaskin vessaan mennä käymään, poikaa piti tarkkailla joka hetki, painaa mieleen tarkasti kaikki hänet vatsanväänteistä johtuvat ilmeet ja äännähdykset. Hän elää ja sydämeni oli pakahtua onnesta ja samaan aikaan ikävästä..

Tänään tuosta hetkestä on nyt puoli vuotta, viime yönä klo 2.34 täytti tuo ihana rakkauspakkaus jo puoli vuotta! Uskomatonta. Kehitystä on niin uskomattoman ihana seurata, pikkuhiljaa tuo lapsonen on lähdössä liikkeelle, välillä peruuttelee pidempiä matkoja, välillä vielä malttaa pysyä paikallaan, mutta kontilleenkin pitää itsensä jo ährätä, kohta riittää menoa ja melskettä! :D

Kuvapäivitystä

Kotiamme;




Veljekset <3

Neitosen nappaama kuva;


Meidän eilinen noita lähdössä halloween-juhliin :)


Pekko ihmetteli että mitä toi sisko oikein puuhaa


Virne <3


Veikka ilta-jugurtilla



Mä istun ihan ite!!



Kommentteja saa jätellä ;)

Heipsan taasen!

Muutot muutettu ja kotiuduttu hyvin :) Tilaa on ja tavarat hukkuu :D

Kuukausi kohta oltu tässä jo ja joka päivä niin paljon tekemistä ettei enään ehdi koneella pahemmin olemaan, kun ehkä joskus iltasella piipahtaa naamakirjassa ja sit onkin jo niin aivotonta toimintaa että pää painuu tyynyyn ja silmät kiinni..

Kuukauteen mahtuu;
Neitosen pyörtymistä vessassa,
molempien (neitosen ja isomman pojan) yhtä-aikaa tipahtaminen rappusista -> naarmuilla selvittiin,
nuorimmaisen kaksi ab-kuuria sekä yks silmätippa-kuuri (silmä-, korva- ja keuhkoputkentulehdukset oli riesana),
omaa kohellusta, mm. ikkunat yhdessä pitävä rautatappi melkein kainaloon viikko sitten ja edelleenkin haava kiristää hyyyvin ikävästi :/ Ja semmosella oikein terävällä ikkunaraapalla sormenpää halki,
isomman pojan toistamiseen rappusista putoaminen ja sarvihan siitä otsaan kasvoi..

Onkohan nyt muuta.. josko noi hetkeks riittäis? :D

Kotiin ja pihapiiriinkin on ehditty tekemään,
ulkoa kävi nuorimman kummisetä kippaamassa puita nurin ja ne sit laitettiin palasiks ja roudattiin isolle lavalle joka tilattiin pihaan, pääsi huomattavasti helpommalla kuin että olis lähteny peräkärryllä viemään, olis muutaman reissun saanu tehdä,,
Sisätiloissa, yläkerrassa on yks huone maalattu ja lapsoset siellä nukkuvatkin samassa huoneessa, toisessa on urakka päällä ja päätin pitää pienen tauon sen kanssa, tosta viimeisestä haaverista johtuen.. Olin siis rapsuttamassa niitä tapetteja irti, aloin vaihaan terää siihen raappaan ja kas kummaa kun vähän lipsahti ja sit irvistääkin oikean käden etusormi inhottavasti..
Jokainen, jolta on otettu hemoglobiini väärästä kohtaa sormenpäästä, voi vaan arvata paljonko sattuu tommonen sentin mittanen paperiviillon tapanen,,
Kävin mä siitä näytillä, mutta eihän siihen laitettu kun liimaa ja sekin lähti jo pois..Että joo, siitäkin hyvästä maksan sit sen parikymppiä, jesh...

Esikoisella menee hienosti eskarissa, reippaaks ja fiksuks sitä aina kehutaan ja mä joskus olen kysynykkin että jättääköhän tuo aivot narikkaan aina kun lähtee kotiin?
No ei vaan :D Kunhan koettelee ja otettiinhan me tuossa yks päivä vähän yhteenkin, kun joka ikinen mun sanoma lause kyseenalaistetaan, ihan mikä vaan..
"Saanko mä lähtee ****n kanssa puistoon? " (minne on siis pidempi matka kuin tuohon lähipuistoon joka on tien toisella puolen).
-"Ei tarvi nyt lähtee sinne asti."
"Miksei?"
-"Koska sanoin ja koht on ruoka."
"Mutta kun ****kin saa!"

Aaaargh!! Ja kun näitä tän tapasia keskusteluja käydään kaikesta, ihan jokasesta asiasta..
Ja sit jos joku asia ei neitokaista miellytä, niin hän lähtee kantapäät paukkuen rappuja ylös ja tömistelee koko matkan omaan huoneeseensa,, tietäähän sen miten se kuuluu tämmösessä 70 vuotta vanhassa talossa..

Isompi poikanen on alkanu sopeutuun siihen että siukku on päivät pois ja ollaan kolmistaan kotosalla kun mieskin on töissä, arvata saattaa että meidän syysloma oli piiiiitkä, kun mies ja neiti oli kotona.. huhheijjakkaa. Kyllä meinas tämä äiti kiivetä sunnuntaina seinille. (ja nytkin tulee kiljutaan molemmin puolin, toinen istuu vieressä ja papattaa, toinen tulee vaan sen takia toiselle puolelle papattaan kun toinenkin.. koita tässä nyt sit kirjottaa).

Nuorimmainen,, nuorimmainen viimein tervehty sit viimesimmän ab-kuurin aikana, ihanaa. Kyllä tommonen parin kuukauden jatkuva räkäisyys ja yskäsyys väsytti häntäkin. Kerranhan me piipahdettiin lastentautien polillakin jo, kun ei meidän oma lääkäri oikein osannu sanoa juuta eikä jaata. Ei siellä mitään muka ollu, seuraavalla viikolla käytiin taas toisella lääkärillä kun silmätkin jo rähmi ja sit tulikin tujumpi kuuri, kun keuhkot rohisi, korva punotti ja silmät oli tulehtuneet :/ Kyllä se olikin reppana..
5kk neuvolassa jäi rokotteet antamatta ja käytiin ne sit ottamassa viime viikolla, ihme paukamat jäi reisiin, onkohan toi normaalia?
Isommilla kun laitettiin aina rokotteet takapuoleen, niin en kyllä ikinä huomannu et olis mitään jääny.. No katellaan et josko ne siitä laskis.
Pikkuherra oppi myös kääntyyn viimeinkin selältä mahalleen, kävi kyllä sen verran helpon näkösesti että ihan varmana on sitä harjotellu salaa :D

Niin ja hänestä on tullu oikein yö-eläjä, öisin kun alkaa huutelu omassa sängyssään, riittää että laitan valon päälle niin hiljenee,, no ekan kerran mä ajattelin että nukahti takasin, mut sit hetken päästä alkokin kuuluun jutustelua ja siellä hän jutteli ilosesti leluillensa :D Viime yönä höpötteli meidän välissä kun ei kai muka nukuttanu, sammutin valon ja hetken päästä katsoin, niin herra oli täydessä unessa :D Se siitä pirteydestä..

Tjaah.. Jotain mulla vielä kai oli, mutta kun tää keskittyminen on aika heikkoa taas, varsinkin tähän aikaan aamusta, kukahan helkkari on keksiny että kelloja siirretään?!? Mulla kyllä oma sisäinen kello siirty ihan loistavasti talvi-aikaan, mutta ei puhettakaan että niin olis käyny lapsilla, kello oli 7.30 kun tunsin olkapäässä tökkäyksen ja sit kuulu kuiskaus "äiti, voitasko me jo mennä kattoon telkkaa?" Onhan se ihanaa että nukkuvat pitkään..

Jees poks, pistän toisen päivityksen ja pari kuvatusta vielä, sit on lähdettävä täytekakkua koristeleen, kummipoika kun täytti 4 vuotta tossa pari viikkoa sitten ja tänään häntä sit juhlitaan :)

Jeij!

Kaamee flunssa on rantautunu meidän perheeseen, nice.. NOT!

Ensin oli Pekolla se lenssu, meni keuhkoputkentulehdukseks,, selvittiin antibiootilla, meni viikko ja se röhä tuli takasin *PIIIIIP*..

Nealla iski nenän tukkoon ja pään kipeeks maanantaina, oli pois eskarista, mutta jännästi tuntu sit päivän aikana menevän se päänsärky ohi.. hmm?
Tiistaina neiti oli sit jo eskarissa..
Tiistain ja keskiviikon välisen yön Veikka sit "haukku".. Ihanaa kun sille iskee aina kurkunpäähän sit kun tulee lenssu.. Se sit onneks oli vaan toi yks yö, minkä haukahteli ja eilen illalla kävi vielä saunassa ennen nukkumaan menoa, niin nukkukin kyllä koko yön hyvin ja yskimättä :)
Itelle iski kaktus kurkkuun, rauhaset on ihan turvoksissa ja olo on tooosi tukkonen.. Ihanaa kun lauantaille on nyt hommattu iso auto että saadaan kaikki tavarat kerralla sit uuteen kotiin :)

Nyt vaan toivon ettei isäntään tai Pekkoon enään pahemmin iske.. Varsinkin kun eihän toi pienin osaa edes kertoa jos vaikka nieluun sattuu.. Jospa siis vielä olis vastustuskykyä äidinmaidosta ;)

Jees, nyt purkaan kerrossänkyä! :)

No nii!

Nyt ollaan sit, veloissa korvia myöden, tai oikeestaan niiden ylikin :D MUTTA MEILLÄ ON OMA KOTI!! \o/ Myyjä käy siellä vielä imuroimassa ja hakemassa lopun tilpehöörinsä pois ja jättää sit avaimet jne.. Sit se on MEIDÄN!!!!! MEIDÄN!!! JEEEEE!!! Ja muistaahan sit et minkä takia tekee töitäkin ;) Ja ei muuta kun pakkaileen taas..

Huhhei!!

Kyllä taas tapahtuu elämässä, yhtä ja toista.
Ensin koitat, petyt, innostut uudelleen ja onnistut! :D
Nimittäin.. Torstaina me ollaan ihan oman asunnon omistajia (tai pankki jos tarkkoja ollaan ;) )

Aika tässä on siis hujahtanut aika nätisti kaikenmaailman käytännön asioiden järjestelyihin, on juostu pankissa ja muilla asioilla ja pakattu tavaroita jne..
Niin ja välissä taisin olla pikkusiskojakin vahtaamassa kun äiti joutu äkillisesti sairaalahoitoon.. Huh..

Mä niin odotan että pääsee kantaan roinat pois tästä luukusta, ollaan kun sillit suolassa ja onhan tässä muutaman kerran päässy myös isännälle muistuttaan että kukahan tähän sillon vuosi sitten haluskaan muuttaa, hän nimittäin ite sano että "sauna voittaa".. Tässä on joo neliöitä saman verran kun edellisessäkin oli, mutta niiiin huono pohjaratkasu että huh.. sekä sähkölämmitys, näillä hinnoilla ei mitään halpaa huvia..
Kohta on neliöitä ja on TILAA! Ja lapsilla omat huoneet, jes!

Niin, Pekkokin se sitten täytti viime viikolla jo 4kuukautta! Kuka tän ajan syö? (ei varmaan mikään edellä mainituista :D )Koko ajan saa vaan todeta, että hei, huomenna on taas torstai.. no joo huomenna on keskiviikko mutta kuitenkin, viikko taas jo puolessaan..
Pieni mies oli viime viikon neuvolassakin kasvanu taas huimasti, pituutta 66cm (aiemmin 63cm) ja painoa 6980g (aiemmalla kerralla 6540g), epäilen painon niukkaa nousua siitä, että pikku-ukko ähräs joka päivä edeltäneellä viikolla kunnon lastit vaippaansa.

No, kaikki muuten ok, mitä nyt inhos lääkäri-tätiä, sille huusi pallo punasena ja taas sai rauhotella. Eli Pekko siis vierastaa silmälaseja..

Soseet käskettiin alottaan ja mehän alotettiin heti samana päivänä, hyvin maistuu porkkana-peruna ja välillä laitellaan vähän persikkaa kaveriks..


Tästähän taas Pekon masu ei ilmeisesti tykänny ja vatsa lakkas toimimasta :( Eilen annoin pari kertaa levolacia ja vasta tänään tuo on punnertanu pää punasena, tulosten kera :)

Jeps.. jotain muutakin mun kauheesti piti kirjottaa, mutta nyt tarvinnee mennä vaihtaan tuo pieni kaasupommi puhtaisiin vaippoihin ja jatkaa pakkailua, joten jääkööt tää nyt tämöseks lyhykäiseks, enkä lupaa et koska joudan seuraavan kerran naputteleen :D