Elämää Suurperheessä

Elämää Suurperheessä

perjantai 10. kesäkuuta 2011

Jospa sitä sit alottelis tämänkin

Yli kuukausi jo mennyt ja mulla on ollut tämä blogin alotus asteella "jos huomenna ehtisin".
Niin paljon hommaa riittää kyllä kolmen lapsen kanssa taloutta pyörittäessä, että ei meinaa ehtiä edes vessassa käymään, etenkin kun joku on nuorimmaisen opettanut oikein sylissä viihtyväksi yksilöksi.. kukahan lie? ( *nauraa* )

Tekstini on yleensä hyvinkin rönsyilevää, hyppään asiasta toiseen sen mukaan mitä mieleen juolahtaa ja palaan edelliseen aiheeseen yleensä vielä takasin jossain vaiheessa, mut koittakaahan kestää ;)

Kuukausi on mennyt kyllä ihan hujauksessa,
ensipäivät ihmeteltiin vauvaa ja monesti mietin, että onko tää ihan oikeasti tottakaan? Onko meillä nyt ihan OIKEASTI vauva? Eihän kukaan nyt vie sitä meiltä pois, eihän?
Pelko takaraivossa, jatkuvasti vahdaten mennään päivästä toiseen.

Vauva on myös isommille lapsille erittäin rakas, häntä käydään pussailemassa vähintään kaks kertaa tunnissa ja aina kun ohi kävellään, etenkin tuo isoveli, hän pitäis sylissä koko ajan, paijailis ja pusuttelis.

Isoveli, eli Veikka, jäi viikko sitten polkupyörän alle kun oltiin kauppareissulla. Siinä kyllä kävi myös jos jonkun näköistä ajatusta kun poika makasi isänsä käsillä, veri päässä maassa ja itki lohduttomasti.
"Se saa vähintäänkin aivoverenvuodon ja sit menetetään toi isompi" paniikki siis päällä..
Luojan kiitos selvittiin säikähdyksellä, kolmella tikillä ja vähän liimauksilla, muutamilla ruhjeilla ja parilla mustelmalla.
Kovapäinen poika, ei edes aivotärähdystä vaikka asfaltilla tapahtuma sattukin.

Sairaalassa hän oli ihan reppana, mutta tikkauksen jälkeen oli saatava pikkuveli syliin, sit helpotti ja poika oli kuin oma itsensä. Parantava vaikutus kun pääsi vähän vauvaa haliin ja pusutteleen :)

Meidän PieniSuuri mies on kasvanut hurjasti, 8.päivä hän täytti tasan kuukauden ja kävimme neuvolassa, pituutta mitattiin jo 57,5cm ja painoa 4660g!
Hän meinaa kasvaa siis vähintään isin mittoihin (188cm) :D

Eilen saatiin kutsukortit postiin ja harmittelin kun isompi poikanen onnistui kippaamaan mehukupin olkkarin pöydälle ja siinä meni sitten viimeset kutsut jotka vielä osotteita odotteli,, murr... En edes ymmärrä että minkä takia hän oli juomassa mehua olohuoneen pöydän ääressä, tietokoneen vieressä...

Mutta juuh, nyt tarvii alkaa valmistautuun ulkoiluun, ne tikit kun poistetaan tänään ja menemme kävellen terveysasemalle. Josko sitten vaikka jätskiä takas tullessa? ;)

Palaillaanhan ja merkkiä saa käynnistään jättää.

8 kommenttia:

  1. Kiva kuulla teidän kuulumisia pitkästä aikaa!

    Huh, mikä tapaturma käyny teidän pojalle :( onneksi selvisitte säikähdyksellä.

    VastaaPoista
  2. Hui, onpas teille sattunu.. Lapset ne sitte saaki niin kummallisista paikoosta nirhaumia, mutta onneksi ei tuon pahemmin käyny!

    Meillä myös kolmas lapsi kovasti haaveissa ja mukava päästä lukemaan tätä blogia että minkälaasta se arki sitten on kun kolmas lapsi syntyy!

    VastaaPoista
  3. Hei

    Seurailin taustalta edellistä blogiasi, en muista kommentoinko silloin mitään, mutta nyt ajattelin että ilmoitan myös itsestäni täällä uudessa blogissa.

    Kauhea tuo teidän vanhemman onnettomuus, onneksi ei mitään vielä pahempaa sattunut. Pähkinästä taisinkin siitä jo lukea.

    Mirka, Jooa- enkelin äiti

    VastaaPoista
  4. Tulin tätäkin blogia lueskelemaan. Niin kiva oli lueskella vanhaakin blogia :)

    VastaaPoista
  5. Heippa, en tiedä muitatko mua vielä tuolta galtsusta. (-enninkäinen-) olen seuraillut sun raskausblogia ja olen tosi onnellinen teidän perheen puolesta, paljon onnea suloisen vauvan johdosta.
    Jään seurailemaan jatkossakin sun blogia ja koitan kommentoida aktiivisemmin. tervetuloa lukemaan myös mun blogia.

    Hyvää kesän alkua sinne. :)

    VastaaPoista
  6. Tervetuloa jokaiselle ja kiva että teitä on jo nyt näin monta :)

    Virpi ja Jenni, totta, mitä vain voi sattua ihan missä vain ja onneksi tällä kertaa ei suurempia kuitenkaan tullut!
    Virpi, tarvii sitten toivoa etten mä liian ruusuista kuvaa tänne laittele ;) :D Aikahan tässä meinaa olla kortilla, päivistä loppuu tunnit kesken yms. mutta hetkeäkään en vaihtaisi <3

    Mirkan tunnistinkin pienen Jooa-enkelin nimen kautta pähkinälistalaiseksi, kiva että sinäkin olet blogiini löytänyt :)

    Armille teretuloa :D

    Ja Ennien muistan kyllä! :)
    Kiitos paljon <3
    ja lisäsinkin itteni samantien lukijaks sun blogiin ;)

    VastaaPoista
  7. hehehe, aika monestaki suusta on kuultu että oma aika häviää taivahan tuulihin mutta kerkiäähän sitte ittellensä elää sitte eläkeiäs :DD

    VastaaPoista
  8. Totta turiset :D Ehtiihän sitä sitten myöhemmin ja kun ei tää pikkulapsi- ja etenkään pikkuVAUVA-aika kestä ikuisuuksia, niin mitä sitä valittelemaan :)
    Jossain joku sano osuvasti, että yleensä sanotaan että meneehän se toinen lapsi siinä missä ekakin, mutta kolmas lapsi on todellakin kolmas siinä paletissa.
    Ja kylläpäs tuli taas ristiriitanen olo kirjottaa kolmas, koska tämähän on neljäs..

    VastaaPoista